616

02.01.2025

ARKIREALISMI

Presidentin uuden vuoden puhe haastoi meidät arvopohjaiseen realismiin!  Avattuna tämä tarkoittanee sitä, että meillä pitäisi olla arvoja joita toteuttaa tavallisessa arjessa sekä pitkässä että lyhyessä juoksussa. Kysymys ei ole haaveista eikä haasteistakaan, vaan niistä jokapäiväisistä asioista, jotka on kohdattava arvotusjärjestyksessä. Savolaisittain sama asia kuulostaa kevyemmältä, mutta ei yhtään turhemmalta: kunpa säästyisin suurimmilta töppäyksiltä!

Puheen geopoliittinen analyysi oli kuulema ohuempaa kuin Niinistön aikaan. Kysynpähän vain, miksi presidentinkin pitäisi yhä toistaa ja vahvistaa median vuoden aikana muotoilemia mantroja. Tiedämme ne jo liiankin hyvin. Eikö muka presidentillinen instituutio kestä inhimillisempiä ja ehkä vähän kevyemmiksikin luokiteltuja ulostuloja. Ei presidentti puhettaan kuitenkaan tanssahdellen esittänyt. Kuuma ydin oli tässä: toiset rypevät rahassa ja toiset Ryysyrannassa – tasataan, että ei tarvitsisi tapella. Juuri tässä tämä on empatian kutsuhuuto toteuttamaan sitä sanan kaikissa merkityksissä!

Monilta virhearvioinneilta säästyy, kun päivittää omat arvot. Jumalasuhde, kun sen tekeminen vielä on mahdollista. Perhe ja varsinkin lapset. Sitten muut rakkaat ja lähimmäiset. Itseäni kiinnostaa naisten pankin asia: jos 30 eurolla naiselle saa työn, jolla perhe syö – mikä mainio yhteiskunnallinen ase köyhyyttä ja kurjuutta vastaan. Iloitaan työstä, jos ja kun sitä on pätkissä tai pitkään. Autetaan toinen toisiamme: se käy hyvästä sijoituksesta, jonka Taivas maksaa korkoineen. Loppu lienee henkilökohtaista luettelointia. Jumala suokoon meille terveyttä ja hyvää tahtoa elää sellaista elämää, josta Hänkin iloitsee.

Ja koska elämämme on nyt siis sitten sitä arkirealismia – älkää hyvät ihmiset hötkyilkö ruuan kanssa. Ei ole mitään järkeä tuntea syyllisyyttä siitä, mitä syö. Leikkeleet ovat nyt tähtäimessä. Niissäkin on hyviä ja huonoja vaihtoehtoja: jalostusaste ja lisäaineet laittavat ne paremmuusjärjestykseen. Silloin siis vuolulihatyyppiset leivänpäällysteet ovat parempia kuin punainen kinkku – makkarasta puhumattakaaan. Yhtä silloin, toista tällöin. Mieluiten siunattuna, jos turvallisuusaspektikin halutaan ottaa huomioon. Ja tipattomana tammikuuna on syytä huutaa sopalle mielummin kuin simalle. Kas sitä lusikoi, mitä keittää. Vaikutetaan sisältöön ja makusteluun siinä suhteessa, kun se on mahdollista.