584

29.11.2024

VILLASUKKAVIIHDETTÄ


Olispa viulu. Osaisinpa soittaa! Villasukat on. Olisipa ylimääräinen viisikymppinen sen varteen piilotettavaksi. Sama vaiva kaikilla, oikein kansantauti ja varallisuusepidemia. Orpo painaa kaasua ja kansa jarrua. Milloinhan tössähtää!


Arvostan kovasti paikallista teknistä tointa. Siitä tässä ei ole kysymys. Mutta kerron metkasta jutusta, koska se kuvaa ajatuksiamme ja asenteitamme monella muullakin saralla. Koululaisten ja päiväkotilaisten turvallista liikkumista päätettiin auttaa. Väyliä laadittiin ja neljän tien risteystä korjattiin. Oli liian turvatonta lasten ylittää tie toiselle puolelle. Miten kävi. Neljän tien risteykseen laitettiin kolme suojatietä yhden sijasta. Kun lapset ennen ylittivät tien kerran, joutuvat he nyt uusien järjestelyjen myötä ylittämään saman tien kolme kertaa riippuen siitä, mihin ovat menossa. Heikki vanhana liikkuvan miehenä selitti, että kyllä lapset turhautuvat, kun joutuvat pyörimään samoissa ympyröissä ja riski kolminkertaistuu. En tiedä, maalataanko kesällä vielä yksi suojatie vai tuleeko liikennemerkki vai yhtään mitään. Mutta kommentointi kutkuttaa: no ei sitä nyt tiedä, kun se vasta on tehty ja laitettu.


Pohjois-Savon hyvinvointialueen alue-esihenkilölle lähetän julkisen kiitoksen. Tanja Viitanen otti asiani hoitaakseen ja hoidetuksi se tuli – mallikkaasti. Kiitos! Isomummo saa palvelua kotiin, jos voimat eivät riitä terveyskeskukseen lähtemiseen! Yhtä asiallisesti minulle on vastattu vain presidentin kansliasta. Nykyisin ihmisillä ei ole rotia. Kyllä ihmiset ottavat yhteyttä, mutta vastauksia ei ehditä tai haluta antaa. Ei riitä, että automaatti vastaa ottaneensa asiamme vastaan.


Mutta mitäs sanotte Sanna Marinin noususta kansainväliseksi julkkikseksi. Ei siinä kuitenkaan ole mitään ihmettelemistä. Sanna Marin on bilderbergiläisiä nuoria poliitikkoja. Siellä julkisuudesta varjommassa tehdään päätökset, kenet nostetaan ja kenet painetaan. En osaa sanoa, mitä se poliitikolle maksaa. Mitään ei kuitenkaan tehdä ilmaiseksi. Jotakin on pakko myydä itsestään ja arvoistaan ja vasta aika näyttää, kestääkö kantti ja pää sitä, mitä julkisuuden ja vallan vastapalveluksi odotetaan. Valtaa maistaneet ja sitten hanttiin panevat putoavat naapurimaassa ikkunoista. Voikohan ihminen elää ja olla pelkästään yksikerroksisissa rakennuksissa!



Vanha ystäväni ja työtoverini otti yhteyttä vuosikymmenten takaa. Kyllä tuli hyvä mieli! Voisimmepa vielä oikein kohdata. Turvalliset rinnallakulkijat eivät unohdu. He jättävät elämänmittaisen jäljen sydämeen. On toinenkin kohtaaminen hakusessa. Heikin pitkäaikainen työtoveri poliisiajalta on uudelleen löytynyt. Varmaan pääsee itku, jos vielä kohdataan. Itku pääsee ilosta, ei sentään kumaraisesta ryhdistä eikä rypyistä. Olisipa jokaisella villasukka, johon kertyy tällaisten ihmisten läsnäoloa ja vaikutusta!