589
04.12.2024
KOTIPOLIITIKKO
Etsin onnea onnettomuuksista. Tämä on ainut tapa löytää lohtua ihmisten konstein äkkiarvaamattomassa maailmassa. Kotipoliitikon mahdollisuudet ovat pienet ja keittiöpsykologin analyysit kyseenalaiset – mutta siitä huolimatta!
Suomalaiset eivät kuulema ole varautuneita tulevaisuuden haasteisiin. Eivät olekaan. Vaikka Venäjä sanoo suoraan olevansa sodassa lännen kanssa, ajattelemme, että se ei koske meitä. Vaan kyllä koskee muulloinkin, kun vain kosahtaessa. Elämme hybridihulluuden luvattua aikaa. Ja samalla pelätään, millaisia suuronnettomuuksia tavallisen kiusan lisäksi joudummekaan kohtaamaan! Sota on edessämme ennenkokemattomana. Jos ei tykin piippu suoraan päin, niin sitten salakavalaa ja jalat alta lyövää toimintaa monilla muilla tavoin. Rintamalinja on jotenkin selvä, mutta jos ei lainkaan voi aavistaa arkeen lähetettyä tuhoa – etsii puolustusta kuin neulaa heinäsuovasta. Tämä jatkuva stresssi joko saa hepulikohtauksen partaalle tai sitten turruttaa ja luulottaa, että ei ehkä sittenkään ole ihan niin suurta hätää. Huono juttu, jos ei kuulu sulle eikä mulle – annetaan tietävämpien olla puikoissa.
Jospa olisi niitä Vanhan Testamentin aikaisia profeettoja, jotka toivat kuninkaille Sanaa ja neuvoa Jumalalta: näin sanoo Herra! Elämme tätä ihmeellisen armon puutteen aikaa vain omasta syystämme. Emme lähesty tarpeinemme Herraa, vaan luulemme, että kyllä komissiot ja konstit kaiken tietävät. Vaan, kun eivät tiedä. Kun salasta ja syvyyksistä lähetetään vaaroja vaanimaan, tarvitaan näiden salojen paljastaja – ja siihen kykenee vain Kaikkivaltias Jumala. Kenet Herra voisi lähettää? Voisiko Hän lähettää sinut tai minut. Kuka huikkaa, että aina valmiina. Jos eivät teilaa ja tapa viestintuojaa, kiikutan sen perille ja kerron sanasta sanaan. Uskokaa tai olkaa uskomatta. Hengellisessä sodankäynnissä – jossa siis nyt olemme korviamme myöten – eivät auta tavalliset taktiset tapaukset. Tarvitaan Hengen antamaa tietoa ja puolustusta!
Jos Ukrainaan saadaan edes jonkinlainen rauha, kiitän Jumalaa siitä ukrainalaisten takia! Suomalaisten ja muun maailman näkökulmasta voi syntyä haasteita. Jos Venäjä ei aktiivisesti sodi Ukrainaa vastaan, jää sillä aikaa muita vastaan, sillä omien sanojensa perusteella – Venäjä on sodassa lännen kanssa. Ja kai se oikeassa onkin. On kaksinaismoralismia olla olematta sodassa Venäjää vastaan, jos kerran koko länsi lähettää aseita sitä vastaan. Osallisuudella on tosi näyttö – vaikka pyrimme selittämään sen joksikin muuksi solidaarisuudeksi. Mutta tärkein: tarvitsemme ihmeellistä armoa, että syntyneellä vapaalla ajalla emme joudu jotenkin suoraksi Venäjän kohteeksi. Arktisella alueella käy kuhina ja Venäjä haluaa sieltä paraatipaikat. Lähestyykö meitä Ukrainan rauhan kanssa Suomen osamiehitys tai pakkomaanvuokraus Venäjän tarpeisiin. Tukholman profetia voi sittenkin olla totta! Miehitys se on rauhanomainen miehityskin siinä tapauksessa, että emme voi sanoa ei.
Kun pelkäävä maailma ja vapisevat ihmiset painuvat bunkkereihinsa henkisesti ja kirjaimellisesti – haluan itse Herran eteen neuvotteluun Hänen kanssaan. Missä on turvallinen tie Herra, jota haluat minun käyvän omaksi ja toisten parhaaksi? Kun maailman mahdit uhittelevat ja uhkailevat, anna minun sielunrauhanikin takia nähdä se puolustus, jonka Sinä Herra olet valmistanut, jos vain me haluamme tarttua siihen. Oi Armo, suuri – ihmeinen – saan kerran nähdä sen!