614

31.12.2024

KÄYTTÄMÄTTÖMÄT VOIMAVARAT

Mummo, miksi näitä kristallilaseja ei käytetä koskaan. Miksi sinä et kata pöytää näillä! Siinäpä soma kysymys mummolle selitettäväksi. En ole varma, haluatteko kuulla moista meriselitystä. Totta puhuakseni en edes aina muista, että olisi tällainen luksusvaihtoehto olemassa. Vitriinissä ovat ja joskus pestään ja pyyhitään pölyjä. Siis ihan pöljää. Mitä vastaisin aivan oikeutettuun ihmettelyyn. No mummo taitaa olla vähän laiska. Lasit olen kyllä pessyt koneessa, mutta niiden käsittely vie tilaa ja aikaa. Turhaa varomista. Ovathan nuo arkilasitkin kauniita.

Menikö meriselitys perille, mene ja tiedä. Itse kyllä oivalsin sivaltavan totuuden: kysymys on käyttämättä jätetyistä voimavaroista. Miten paljon niitä mahtaakaan olla, kun yksistään juomalasien kohdalla jää paljon kauneutta käyttämättä. Siis selityksen makua. Mietipä, mitä muuta voisi sommitella paremmin ja kauniimmin. Mihin olen piilottanut leiviskäni vain laiskuuttani! Entäpä jos ihan totta on olemassa käyttämättömiä voimavaroja – ja mihin ne voisivatkaan johtaa. Sitä hamuaa, mitä ei ole ja jättää koskematta sellaista, minkä on saanut ja omistaa. Olipa hyvä huomio. Jo vain kristallilasit ovat ansainneet olemassaolonsa auttaessaan näin hyviin huomioihin.

Tämän tiedän: me olemme täällä palvelemassa ja toteuttamassa Jumalan meille sommittelemaa suunnitelmaa. Maailma uskottelee, että onni löytyy itsensä paapomisesta. Ei löydy. Ja toinen vasta oppimani asia on tämä: Jumalan kanssa yhteistyötä tehtäessä, sitä mitä ei ole, ei tulla tarvitsemaankaan. Katse siis siihen, mitä on – ei siihen, mitä ei ole.

Aloitin tämän vuoden viimeisen päivän makealla naurulla. Anivarhain soitettiin hyvinvointikeskuksesta. Halusivat siirtää kuvantamisaikaa henkilöstöpulan takia. Soittaja: olipa niin iloinen ääni, että en varmaankaan herättänyt. Ei: kahvia tässä keittelen – kerrankin selvin päin. Hiljaisuus ei ehtinyt tulla, kun jo kiireesti ehätin selittämään, että en siis ole kerrankin heräämässä en yö- enkä päiväunilta. Monesti tärkeät puhelut osuvat ainakin päiväuniaikaan toimistoajan takia. Seli, seli! Itselleni olin uskottava. Haluaisimpa kuulla sanomisieni kertauksen työkaverille: millainenhan tätykkä sieltä on tulossa. Eivät ainakaan vielä ole peruneet sovittua aikaa. Selvin päin ja sepposen selällään! Hieno motto ellei kuulostaisi kamalalta. Jaa, no jos sentään sittenkin uutta vuotta toivotettaessa. Selvin päin tietysti ja syli apposen avoinna kaikelle hyvälle ja toivotulle.