647
17.02.2025
LEVOLLISESTI
Saisinpa levätä! Missä ja milloin saisin levätä oikein kunnolla! Ruuhkavuosien rasittamat kyselevät ja näkevät päiväunia palauttavasta hetkestä, johon siihenkin ladataan kovin suuria odotuksia. Onhan niin, että sitten kun sen lepohetken lopulta saa, ei lepo tahdokaan tulla eikä maistua.
Johtuneeko liikarasituksesta vai synnynnäisestä ennakkoluulottomuudesta, joululaulu soi kuitenkin aamulaulutahteja päivääni. Kautta tyynen vienon yön … Vapahtaja teille nyt, juuri ompi syntynyt. Heureka! Kaikkivaltiaan kaikkivoipa ja kokonaisvaltainen osaaminen ja ote: Jokaiselle huolelle ja murheelle on jo syntynyt vapauttaja, Vapahtaja. Jos emme vielä voi koskettää sitä konkreettisesti käsin – se on kuitenkin jo olemassa, valmiina odottamassa tullakseen ilmi omassa elämässäni. Tervetuloa Vapahtaja jokaiseen hetkeen, huoleen ja murheeseen ja jakamaan myös ilon kanssani! Voin siis kirkkaalla päivänvalolla sanoa kaikille mieltäni painaville asioille: Levolle laskeun Luojani, armias ollos suojani. Meille tyypillistä on kuiten se, että sanat ovat sekaisin ja värssyt väärin päin. Sävelistä en missään vaiheessa ota vastuuta. Kahvikupposen äärellä Heikki kysäisi, että miten se sinun aamulaulusi menikään. Oliko se, että Halk illan ruskon auerman, käy lento joutsenen … on aika käydä levolle …
Kielellä on valta kuolemaan ja elämään; jotka sitä rakastavat, saavat maistaa sen hedelmää. Tämä pelkästään vihapuheen väistämisestä. Sanon kaikella rakkaudella, että eikö meidän olisi jo aika irroittautua EU:n hullutuspäätöksistä. Kaikkien näiden kriisien lisäksi nyt tekevät myös lääkekriisin! Lääkkeiden tuotttajat joutuvat maksamaan valmisteidensa aiheuttamat mikrosaasteet vesistöissä. Kustannukset ovat niin suuria, että on mahdollista, että kukaan ei enää halua tuottaa tarvitsemiamme jokapäiväisiä pillereitä. Kun ynnää kaikki mahdolliset tekemällä tehdyt ongelmat ja niiden ratkaisuvaihtoehdot, voisi melkein väittää, että meitä karsitaan kovalla kädellä. Ja pitäisi kai lääketeollisuudenkin käsittää, että miten heidän silloin käy, jos kaikki lääkkeitä tarvitsevat ehtivätkin kuolla! Ja kaiken kukkuraksi Marttaliitto, johon on aina voinut luottaa, hylkää nyt lihan. Ei ole heillä näköjään kulutuskestävyyttä: pahaa pitää vastustaa, vaikka passiivisesti, että se meistä pakenee. Martat Martat! Että ette nyt vain sahaisi omaaa oksaanne hylkäämällä tuiki tärkeän ruuantuotannon osa-alueen. Milläs sitten neuvotte, kun ei ole, mistä ottaa vaarin – enkä nyt tarkoita ikäukkoa paistivatiin pantavaksi.
No, muistatte varmaan, missä kerrotaan veden muuttumisesta vereksi: siis punaiseksi ja käyttökelvottomaksi. Raamatun sanalla on taipumus toteutua ensin pienin muistutusaskelin ennen kuin jymahtää oikein kunnolla. Argentiinan pääkaupungin esikaupunkialueen halki virtaa nyt punainen joki. Vesi on värjäytynyt kauttaaltaan ja muuttunut myrkylliseksi! Ympäristön tuotannolliset saasteet veteen karanneina tai sinne tahallaan päästettyinä toteuttavat Sanaa kirjaimellisesti. Kylvämisen ja niittämisen laki! Ahneus on kuoleman synti. Näyttää siltä, että taloudellisen tuloksen syntymiseksi käärityt vääränlaiset hihat palavat kohta kantajiensa käsivarsille. Eikö oikeampaa toimintaa olisi Euroopankin auttaa kehittyviä maita saasteettomampaan toimintaan – ja jättää mahdollisuuden syödä verenpainelääkkeitä niiden, jotka niitä välttämättä tarvitsevat. Samalla insinööritaito kunniaan. Eikö meillä ole jos jonkinlaisia suljettuja kiertoja kalankasvatuksessa – miksi sitten ei pilllerin pyörittämisessä!