675

28.03.2025

MUSTARASTASVIERAS

Mustarastaan ensimmäiset kevättervehdykset pihapiirissä tuovat hyvän mielen. Mustarastas on mielilintujani: kyllä kelpaa-ulkoasu ja mikä laulu.

Rastaat ovat viisaita lintuja. Mustarastaan kristillinen symboliikka muistuttaa kuitenkin elämän varjopuolista; sitä on pidetty synnin pimeyden ja saastan ja lihallisten houkutusten vertauskuvana. Lihallinen houkutus ei ole pelkästään väärän sukupuolisen käyttäytymisen houkutusta. Kaikki ahneus ja se, mikä ei ihmiselle kuulu – on lihallista houkutusta. Katson siis lintuani kaksin silmin! Millaisella tiellä mahdan itse marssia. Herra, neuvo oikea tie. Sitä pahaa, mitä en halua – teen; ja sitä hyvää, minkä voisin tehdä, jätän tekemättä. Ei tämä taisto ole mihinkään loppunut, että Henki taistelee lihaa vastaan ja helposti kallistumme lihan puolelle.

Mustarastaan symboliikkarattailla matkaa taas Suomen valtion tämänhetkinen hallituskin. Kylmää on kyyti, kun hyvinvointivaltion etuuksia ylläpidetään. Mitä se hyvinvointi oikeastaan on, kun heikoimmat lenkit katkotaan, jotta palvelut riittäisivät kaikille. Hiljaiset ja hauraat maksavat: lapset, vanhukset ja vammaiset. Jaa, mutta jos se onkin niin, että kun hyvinvointia jaetaan hyvinvoiville, tuplaantuu tavoiteltu tilasto potenssiin kaksi tai peräti kymmenen. Mutta kansanedustajien kerhorahat ja lukemattomat muut merkilliset menot saavat jäädä paikoilleen. Ei hyvä! Mustarastaan väri on syvä, mutta jos sen laulukin muuttuu tummanpuhuvaksi, on pimeys valon peittona. Älä himoitse lähimmäisesi jokapäiväisiä elintarpeita. Yhdeksänkymmentä tuhatta jää ilman opiskelupaikkaa. Mihin he menevät. Nyt jo opiskelemassa olevat itkevät, millä selviytyisivät. Elämän perusteisiin kuuluu katto pään päällä ja ruoka. Ellei kesätyötä löydy – eikä löydy – on tilanne katastrofaalinen.

Yhtä siistijän ja liikeapulaisen paikkaa hakee satoja ihmisiä. Näissä olosuhteissa luulisi hallituksen miettivän kaksikin kertaa, milloin kansalaiset nousevat barrikadeille. Eikö hallituksen tavoitteisiin kuulunutkin kasvu ja uusien työllisten palkkaaminen. Orpon viserrys on ollut, että työllä ja työllä tidityy.

Harhailua näyttää yhä olevan hengelliselläkin saralla. Uskonnot ja usko saavat mediatilaa helpommin, mutta niiden esiintymisessä on paljon korjattavaa. Näillä maailman metreillä on kysymys sielujen pelastamisesta, ei uskonnollisen kuppikunnan traditioon kuulumisesta. Minun sieluni ja ruumiini halajaa elävää Jumalaa kohti. Tässä on raikas tarve, jonka soisi tulevan tyydytetyksi. Jälleen kerran pääpaino on kaatumisissa ja kielillä puhumisessa. Suurin hengellinen ryhmittymä tulee televisioon houkuttelemalla nuoria, että on lupa värjätä tukka, pitää korviksia ja meikata. Nyt on aikojen aika puhua pelastuksesta, ei kristillisestä traditiosta eikä pelkistä muotomenoista.

Ohjatkaa, työntäkää ja puskekaa etsiviä ihmisiä Jeesuksen luo – ei oman seurakunnan haaviin. Seurakunta ei pelasta, kaatuminen ja kielillä puhuminen eivät ole merkkejä pelastumisesta. Ellei kokouksissanne haise vanha alkoholi ja muu synti ja saasta, olette unohtaneet syntisten pelastamistehtävän Jeesuksen apulaisina. Olette kokoontuneet hengelliseen herkutteluun samanmielisten kanssa ja jättäneet syntiset ja apua tarvitsevat kulkemaan koleikoita kohti helvettiä, juuri heitä, jotka eivät käsitä, että asiat voivat muuttua vielä tästäkin toivottomammaksi. Helvetti on elämä ilman Jumalaa täällä ja tuonpuoleisessa! Samalla tavalla on Taivas täällä, kun kuljemme Isän Jumalan kanssa. Pelastajani ja Turvakallioni – täällä huutaa Tuija. Elävää Jumalaa kohti ystävät, elävää Jumalaa kohti. Ei kukaan eikä mikään muu voi pelstaa sinua kuin Jeesus, elävän Jumalan Poika.