670
20.03.2025
LUNTA TUPAAN
Trump ja Putin havittelevat samaa rauhanpalkintoa! Kovat ovat ponnistukset isoilla pojilla maailman herruudesta taisteltaessa. Olenko ihan väärässä: Trumpilla voi olla mahdollisuuksia, mutta ei kai Putinia voi mitenkään palkita siitä, että ensin aloittaa sodan ja sitten hieroo siihen rauhan. En usko enää mihinkään. Kyllä aina joku selittää, että tässä on kuulkaas niin suuret asiat ja päätökset kysymyksessä, että ei pidä sotkeutua rhodon varsiin, vaikka ne näyttäisikin lumesta kasvavan. Isoilla pojilla on ihan omat sääntönsä, joita pienet ympärillä voivat vain ihmetellä!
Toista se on meillä. Heikki sai Nallukka – leikkikalukaupasta pitkän viestin. On juhlat ja huippuhalvat hinnat. Että mitähän se Heikki mahtaakaan haluta tällä kertaa. Ovat jättäneet päivittämättä asiakastietoja useamman vuoden ajan. Saatiinpahan hyvät naurut, vaikka lastenlapset eivät enää asiakkaita olisikaan. Meillä on tämä aikuisviihde tällaisissa käsissä.
Kaikilla hienoilla ihmisillä on podcast, jota podiksi puolihuolimattomasti kutsutaan. Äänijulkaisu – ja meikäläinen vääntää vain näitä tavallisia kirjoitusjulkaisuja. Vaan onpa kuitenkin toivoa: keskusteluista ei vielä toistaiseksi jaeta nobeleita. Elän ihan kirjoittamisen varassa. Laskea en ole osannut koskaan, ja sen voivat todistaa kaikki, jotka ovat eläneet kanssani perusviestintää syvemmillä tasoilla. Nallukasta pälkähti päähän kirpputorivuodet. Olimme saaneet ison erän yksittäistuoleja. Laitoin tarjouksen tähän malliin: tuoli, kolme euroa kappale ja kolme kokonaista kympillä. Asiakkaita nauratti niin, että ostivat vaikka vain tarvitsemansa yhden kympillä hyvän asian ja verrattoman markkinoinnin takia. Tarvitsen aina onnen onnettomuuteen. Vasta Heikin laskelmat saivat minut käsittämään kömmähdyksen. Asiakkaat saivat pitää hauskaa pitkän aikaa.
Joutilas jotakin, mutta toivottavasti ihmisten hyvinvoinnin eteen. Oletteko tulleet ajatelleeksi tätä? Ihastelemme yksilösuorituksia, jotka laadullaan erottuvat muista. Hyvä kirja, erinomainen laulu- tai soittotaito ja ihmisestä tulee julkkis, jopa fanien palvoma henkilö. Yksi nappiin osunut juttu, eikä muuta juuri tarvita. Yksilösuoritus on vienyt arvostettujen ihmisten alueelle ja monesti myös historian kirjoihin. No, paljonko meitä muita lämmittää tämä erinomaisuus yhden ihmisen elämässä. Arvotammeko tekemisiä ihan väärin. Kyllä teemme niin. Minusta pitäisi järjestää vaikka liputuspäivä niille ihmisille, jotka pesevät vessamme kotona tai yleisissä tiloissa. Mitä muistat matkalta. Ihan varmasti paikan, jossa saatoit toimia puhtaasti ja turvallisesti tuoksuja myöten. Kodin veski on käyntikortti vieraille siinä missä eteisen siisteyskin. Turhauttava työ joka päivä ja parhaana kaksi tai kolme kertaa – sen voivat noroviiruksesta juuri toipuneet eduskuntatalolaisetkin todistaa. Likainen työ meidän puolestamme jatkuvasti ja toistuvasti, että meidän arkemme olisi hyvää ja huoletonta myös helpotushotelleissa. Eikö tätä tällaista puurtamista pitäisi palkita ja arvostaa. Eihän tämä ole itsestäänselvä juttu eikä helppo nakki niille, jotka sillä leipänsä tai kotinsa viihtyvyyden tavoittavat. Hullu juttu, mutta tulipahan sanottua, ei kun kirjoitettua!
Minulla on oma puutarhapodcast ihan vain itselleni. Lohduttelin rhodoa, että uusi lumi on vanhan surma, älä sinä kasvihyvä yhtään hötkyile. Siihen pitäisi kuitenkin puuttua, että siirtelevät ja lyhentelevät koululaisten lomia, jos suinkin saavat siihen tilaisuuden. Pidentää pitäisi kaikella mahdollisella tavalla. Eikö lasten ja nuorten luonnon moniarvoisuuden arvostamista kasvata juuri kokemus! Neljän seinän sisään ahdettuina kauniit maisemat ja niiden yksityiskohdat tavoittamattomina päätyvät ahdistuksen raaka-aineiksi. Ylös ja ulos! Tämän kansan lapset ovat kasvaneet tietoon ja taitoon luonnon ihmeellisessä hoidossa jo vuosikymmenten ajan.