583
28.11.2024
NAPPIVALINTA
Äänesi kuulen, vaan auttaa en voi. Vai enkö vain halua! Maailmaan mahtuu niin paljon ääniä, että on suuria vaikeuksia erottaa mölyn ja mekastuksen seasta oleellisin, se, mikä tarvitsee toimeen tarttumista ja sen tekemisen uskaltamista! Kun huutajan suuta ei voi fyysisen väkivallan takia tukkia, kannattaa soittaa klassista. Jokaiseen huutoon ei tarvitse vastata. Pitäkööt mölyt mahassaan tai nielkööt koko äänialalta. Haukkuva koira ei ehdi purra eikä huutava lähimmäinen ehkä ihan ensimmäiseksi lyö. Miksi siis pelkäämme ääntä – siinäkään tapauksessa, että se saa meidät sanattomiksi tai peräti mykiksi. Tärkeintä on käsittää, mikä on oma äänialani. Onko se sellaista ääntä, jota pysähdytään kuulemaan – vai rikkooko se vain kuulijan tärykalvoja. Kun sika on peloissaan, se huutaa niin korkealta ja kimakasti, että vastustaja vastaan panematta säikähtää ja irrottaa otteensa. Ellei evoluutio liitä meitä sikoihin muuta kuin kaikkiruokaisuuden suhteen, äänivallin murtaminen ei ole rikos vaan yllätyshyökkäys, johon voi opetella varautumaan.
Mitä meille on tapahtumassa ja millainen kehityskulku siihen on johtanut? Alkuruuaksi on hakattua vaimoa ja jälkiruuaksi laiminlyötyjä lapsia. Haluaisinko muuttaa Suomeen ellen jo asuisi täällä. Tilastot pelottavat. Kulttuurikansa, jonka vaimoväki elää hellan ja nyrkin välissä arjen akatemiassa. Vaan paljon ei naisten huutoa kuulu. Lapset alistuvat ja nuoret viettävät tuskansa pilvessä. Miksi me kaikki nukumme. Millainen herätyssaarnan pitäisi olla, että tekisimme asioille jotakin. En tykkää demokratiasta kompromissien osalta. Sehän tarkoittaa, että mitään ei tehdä oikein kunnolla oikein, kun kaikkia pitää miellyttää ja kaikkien kanta on otettava huomioon. Mutta minun mielipidettänihän ei kysytä. Olisiko vaihtoehto vastata, vaikka ei kysytäkään. Ihminen kuuluu selkärankaisiin. Ja se ranka on tarkoitettu käytettäväksi. Siitä vain heikkoja puolustamaan ja jo pois poikenneita takaisin tielle kutsumaan raikkaasti nyrkit taskussa ja solvaavat sanat lukkojen takana. Mitä tekemistä meillä on niiden kanssa, jotka tappavat liukuhihnalla ja puhuvat rauhan saavuttamisesta aselevon kautta. Kaksinaismoraali kukoistaa. Missä on moraalipaja arvojen korjaamista varten? Missä on eettisyyden kupliva lähde hyvän ja kauniin tavoittamiseksi. Voisitko juuri sinä olla yksi!
Kristillinen asioihin puuttuminen alkaa omasta elämänpiiristä läheltä kauemmas -periaatteella. Jätä lyömättä vaimoa. Kutsu lapsi arjen osallisuuteen ja siirry pois mukavuusalueeltasi ja laiskuudestasi. Avainsana olet sinä, ei joku muu tai peräti yhteiskunta. Jos elämäsi on yhtä soljuvaa selittelyn makua – vaihda reseptiä. Jos olet turhautunut, älä sano, että olet masentunut, sillä masennus on sairaus ja turhautuminen mielen hetkellinen tila. Tuo pelot päivänvaloon Älä jätä pyytämättä anteeksi. Onko jollekin jotakin kiitosta jaettavaksi. Tässähän näitä elämän selkärangan nikamia tulikin lueteltua. Aloita läheltä ja yhdestä asiasta siinä seikassa, johon toivot muutosta. Jos et enää toivo mitään, pyri ainakin heräämään. Valveilla ollesssa näkee monien yön kauhujen naurettavuuden. Sinä voit!
Sinä osaat! Suuren työn ja ison tavoitteen saavuttaminen aloitetaan reunasta nyhräämällä. Eikä aikaakaan, kun on jo yksi lohko hoidettu. Hyvä työ päivässä ei ehkä olekaan hullumpi juttu. Yksi kerää roskia, toinen onnettomia, kolmas köyhiä. Ja jonakin päivänä joku korjaa myös sinun asiasi. Kas yhteispelillä se sujuu – yhteispelillä se käy! Kävisikö nappivalinta!