652
25.02.2025
MATKAMUKAVUUTTA
Ikä lisää kyyryssä kulkemista, ellei kirjaimellisesti, niin kuvainnollisesti kumminkin! Matkamukavuus on olennainen osa elämän hyvinvointia. Ja matkatoverit – totisesti!
1L.020.1 Siivoushuone! Miten paljon ajankulua voi repiä oviin kirjoitetuista koodeista. Entä siitä, miten puhtaat ovat jalkalistat tai nurkat.
Montako laattaa ja sen puolikasta mahtuu lattiaan, ja ovatko ne symmetrisesti paikoilleen laitellut! Uudet tilat ja jo ovat keksineet, että kaikki informaatio ja mainos pitää olla paperiversiona seinillä. Liikennemerkkiviidakkoa teillä ja infosotaa sairaalan seinillä. Ei ole ihme, että eivät kaikki keksi, mikä kaikesta tästä on tärkeätä ja huomion arvoista. Julkisissa tiloissa pitäisi maksaa jollekin yleisilmeen ylläpitämisestä tai antaa siistimishenkilöstölle mitoitus arvioida ulkoista ilmettä ja poistaa turhat ja tarpeettomat. Viimeisen silauksen antaa telkkari, jonka alle on teipattu ruutulappu: epäkunnossa. Sanomattakin on selvää, että odottavan aika on pitkä!
Sain nyt tutustua erityissairaanhoidon toimintaan ja kustannuksiin ensimmäistä kertaa hyvinvointialue-elämän puitteissa. Kyllä keskittäminen maksaa. Ihmiset kulkevat sata kilometriä yhteen suuntaan saadakseen tavallisia, vaikkapa kuvantamispalveluja. Myös lääkärin vastaanotolle tehdään matka pääkallonpaikalle. Paljonko tämä mahtaa maksaa yhteiskunnalle menetettynä työaikana. Vehkeet ja vempeleet ovat pitkän matkan päässä myös niiltä osin, kun niitä tarvitaan työterveydenhuollon tarpeisiin. Kun amerikkalaiset tekevät hallintokoneistonsa syväsiivousta, suosittelen sitä myös vielä meille, kun kaikkea ei ole romutettu ja menetetty ja lopetettu.
Keskittäminen tuo mukanaan myös matkakorvaukset puhumattakaan siitä, että erityissairaanhoidon lyhytkin kohtaamisaika vie ainakin puolet tai kaksi kolmasosaa työpäivästä. Meillä matkamukavuus näytti nyt tältä: Kulkeminen vaati 200 kilometriä, että meno- ja paluu toteutuisivat. Omalla autolla tehtynä Kela maksaa siitä kilometrikorvauksia noin12 euroa. Pysäköiminen on pakko tehdä pysäköintitalossa, muuta mahdollisuutta ei ole. Kela ei korvaa sitä. Siis kuusi euroa pois 12 tekee tulokseksi kuusi euroa matkakorvauksia yhtä käyntiä kohti. Valtio ei ole toistaiseksi vielä päättänyt verottaa tätä ansiotonta arvonlisäystä kokonaisverotuksessa – mutta miten pitkään. Kannattiko tämä potilasta tai kelatyötä ajatellen! Pitäisi varmaan tehdä tapaustutkimuksia ja korjata suuntaa. Kelataksin voisi ottaa, mutta se maksaa omavastuuta 25 euroa yhteen suuntaan. Yhteiskunnan tarjoama apu on siis kamalan paljon kalliimpaa silloin, kun kyytikatto, noin 300 euroa ei vielä ole täyttynyt, että kilometrit saisi ajaa herroiksi, ilmaiseksi. Palvelujen keskittäminen ja niiden kustannusten pää- ja sivuvaikutukset ovat siis mitä suuremmissa mittasuhteissa täysin pimennossa. Tästä ei hyödy itse itseänsä palveleva asiakas eikä palveluja käyttävä asiakas – siis matkakustannusten suhteen. Tästä ei hyödy kukaan muu kuin taksi – mutta onhan se sentään jotakin.
Turvallista matkaa ystäväiseni! Terveydenhuolto pitää huolta myös siitä, että pysymme liikkeessä. Miten tarkoituksenmukaista liike on, sen saa jokainen itse määrittää ja laaduttaa. Pääasiahan on kuitenkin se, että palvelu tavoittaa tavalla tai toisella palvelun tarvitsijan. Jos joku tässä kyytimisessä sammaloituu, ajatellaan biodiversiteettiä. Matkat ja niiden tarjoamat merkilliset metkut!