594

12.12.2024

JOULUDILEMMA

Hyvissä päätöksissä näkyy järjen ja demokratian ääni. Saivatkohan sen kunnan valtuutetut joulu-kokouspalkkiobonuksen, jotka totesivat, että koulun nimi on yhä edelleen koulu. Selkeältä ruohonjuuritasolta on turvallista ponnistaa – vai mitä.

Joulukoulusekoilu käy nyt parhaimmillaan, tuleehan juhlan aika. Millainen siis koulun joulujuhlan voisi olettaa olevan. Se jää nyt nähtäväksi ja varmasti yllätykseksi myös juhlaan osallistuville. Kovasti käy keskustelu, mutta mielipiteitä ei ole edes yritetty laittaa tieteelliselle tasolla. Minusta nyt pitäisi oikein jouluvaliokunta-tasolla äänestää: onko meillä tulevaisuudessa kristillinen joulu oikein ähmällä, vai panostammeko yhä syvemmin ja selvemmin kulttuuriperinnesidonnaiseen pakanalliseen jouluun. Kolmas vaihtoehto on vähämausteinen talven tai pakkasajan juhla, mutta millaiset perinteet se sitten saisikaan. Kristillisyydestä ovat luopuneet jo lähes kaikki tai sitten on puolikristillistä, sitä demokraattista väljähtänyttä mallia. Pakanuutta on ollut kautta vuosien täydelliseen tonttuiluun asti, joten kristillisyys on jo tottunut vain osa osallisuuteen juhlapyhistä. Kuka muistaa, että joulua pitäisi juhlia Jeesuksen syntymäpäivän kunniaksi ja muistoksi – mieluiten täydellä sydämellä.

Entäs sitten kolmas vaihtoehto talven- tai pakkasajan juhlasta. Pakkasta ei voi ottaa lukuun, koska ilmastonmuutoksen tekijät kyllä osaavat kertoa, että meillä ei voi olla miinusasteita – koska ilmasto lämpenee vaikka kylmenisi. No talvi on aikaan sidottu, ei ilmeisiin luontoilmiöihin. Onko meillä siis tulevaisuudessa talven juhla? Ja mitä ihmettä se pitäisi sanomana sisällään. Ihan vain siksi, että moni suomalaisistakin haluaisi etelään unohtamaan rospuuton ja rännän. Valkeata joulua lähetämme ja muistamme vain postikorteista tai valokuvista – ellei Pouta räjäytä pankkia ja lupaa hurjaa liikennekaaosta ja myräkkää. No, eihän silloin kukaan juhli, kun ovat törmäyskurssilla täyteen ahdetuilla juhlateillä. Että autossa, pelastuspartion tuomaa kuumaa mehua!

Jos kolmas vaihtoehto siis tulevaisuudessa toteutuu – on talvinen luonto varmastikin se juhlimisen aihe. Ja vanhanajan joulu on kutsunut sitä jo tietämättään profeetallisesti – kuusijuhlaksi. Kelpuutetaan se. Kun pääteema on luonto, tulevat myös eläimet pääosiin eri painotuksin. Eläinaktivistit ja lyyriset virnuilijat ovat jo aikoja sitten käsittäneet tämän. Ja minulla on kokemusta kanssa. En unohda! En myöskään sitä, että pyysin rehtoria miettimään kaksi kertaa – tai tulee seuraamuksia. Rehtori ei hennonnut kieltää ja nyt nautimme niistä uhatuista seuraamuksista. Joulu alkaa loppua! Sinä vuonna jostakin syystä sekä alakoululaiset että yläkoululaiset olivat poikkeuksellisesti samassa kuusijuhlassa. Musiikin opettaja oli valinnut loppuun yhteislauluksi Juice Leskisen Sika-laulun. Siinä ykkösluokkalaisetkin yrittivät sitten laulaa. Itse tyydyin äänettömään itkuun ja pelkkään seisomiseen hartiat kyyryssä. Millainen muisto jäi pienille kuusijuhlasta: sika, se kuulan kalloon saa – sika, sen setä kohta teurastaa – setä, se jo tuossa verta juo – sika, se joulumielen tuo! Aikuiset! Aikuiset! On hanget korkeat nietokset, kun talven juhla on meillä. On tuimat paukkuvat pakkaset ja leudot lounatuuloset, kun talven juhla on meillä. Nyt kulttuuriväki hommiin. Koko joulu on kyhätttävä kasaan ihan alusta asti.

Nykyisistä vuodenaikajuhlista kevätjuhla on vielä voimissaan. Ehkä sitä pitää yllä samalla vietettävät valmistujaiset. Me tarvitsemme juhlia. Mukavuudenhalu ja haasteet eivät saisi köyhdyttää nykyistäkään kulttuuriamme. On eri asia viettää kuusijuhlaa kuin kokoontua vain laulamaan joululauluja. On eri asia syödä ylioppilaskakkua perheen ja ystävien kanssa, kuin kuitata saavutettu sivistysetu pankkitunnuksilla.