651

22.02.2025

RAJOITETTU REALISMI

Jonk on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa! Vanha profetia, vuosia sitten saatu toteaa, että kun Suomessa ovat kohtalokkaat ajat, älkää luulko, että teitä auttavat Eu tai Nato. Teitä ei auta kukaan. Te jäätte totaalisesti yksin niin kuin menneiden sotienne aikana. Ellei Taivaallinen apu kelpaa, ei ole maallistakaan auttamassa. Ja eikö politisointi annakin ajatella juuri näin! Eu on varaton ja voimaton ja haluton ja Nato natiseee liitoksistaan. Kuka uskaltaisi kajahduttaa sellaisen sotahuudon, jota Taivaassa kunnioitetaan. Herra sotii teidän puolestanne, olkaa te hiljaa. Vaan ensin pitäisi tuntea Herra.

Ovat antaneet vähän helpotusta höpinöistä jatkuvasta ilmastonmuutoksesta. Väsyy se kai aivopesukoneistokin välillä. Ja ellei pidä pientä paussia, menettää paasaus osan merkityksestään. Tällä ajalla olen ajatellut ihan kiellettyjä ajatuksia. Väittävät, että maapallo on tuon neljä miljardia vuotta vanha. Lienee muutos poikineen käynyt kylässä. Ja pitäisi se meidänkin hyväksyä – emmehän enää elä dinosaurustenkaan ajassa. Sadan vuoden matka miljardeihin verrattuna on se kuuluisa pissi valtameressä. Emme me niin tehokkaita ole olleet, että kaiken olisimme saattaneet saastuttaa niin lyhyessä ajassa. Toinen puoli löytyy Jumalan Sanasta. Loppua kohti kuljettaessa maapalloa tulevat kohtaamaan ennennäkemättömät luonnonkatastrofit. Ne tulevat Jumalan suunnitelmasta, eivät hiilinielujen puutteesta. Rajallinen realismimme tekee tepposen. Ihminen yrittää kurkottaa näkymättömään, mutta sulkee kuitenkin pois käytöksellään sen olemassa olon. Tästä johtuu, että emme koskaan ymmärrä realistista totuutta kokonaisuudessaan. Rajallisia olemme ja siksi jäämme – ellei Taivas tule tutuksi ja sen asettamat tosiasiat realistisiksi vaihtoehdoiksi selviytymiselle.

Joka kevät otetaan yhteyttä hautainhoidosta! Millaiset kasvit ja kuka hoitaa ja mitä maksaa. Perheissä ja suvuissa on lukemattomia hautoja, joilla ei enää käydä – ne muistetaan vain tässä kyselyssä. Suurin osa meistä ei ole kulttuurihistoriallisesti merkityksellisiä muistaa. Joka ei elä lähimmäistensä sydämissä, ei kyllä elä hoidetun ruohokumpareenkaan takia. Olisi tehtävä rohkeasti realistisia päätöksiä jo senkin takia, että hautapaikoista on kova pula. Jumala löytää meidät mistä vain. Emme siis katoa loputtomaan avaruussumuun, vaikka hautaa ei olisikaan katsottavana. Olemme tulleet siihen tulokseen, että lasten lasten pitää saada tietää, että tuossa nukkuu isovanhempieni maallinen osa siihen saakka, kun Herra heidät aikanaan herättää. Kysymys on elämän oppitunnista, sen rajallisuudesta jokaisen kohdalla. Tästä näkökulmasta hauta on kuin onkin vain välivaihe matkallamme ajasta ikuisuuteen. Sellaisena se siis voi olla realistisestikin! Hyvin hoidettua hautaa tärkeämpi vaihtoehto on hyvin hoidetut ihmissuhteet ja niiden sija sydämessä.

Aamulaulu esitti kimpun reaaliaikaisia kysymyksiä ja ajatuksia: ”Pilvimuurista valo välähtää. Kuka tuskaani hiljaa koskettaa. Mistä riitaamme hymy leviää. Alas syntiimme armo kumartuu. Pyhä Henki luo juhlan sydämiin!” Ja sitten ihana kertosäkeen tosi toteamus: ”Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi, kuolleista Hän noussut on!”