711

04.06.2025

TUULENPESIÄ

Kylläpä mieli nyt hulluttelee. Mikä mahtaa olla tuulenpesiJä! Sade tietenkin. Mutta koska sitä ei nyt ole luvassa, ihastuksesta ihmeissäni nautin tuulen kuljettamasta auringosta. Ihanaa!

Tuulen tekemät pesät – oikeat taiteelliset risukasat – ovat taas otsikoissa. Ihmetellä pitää niitäkin. Jos tuohon tukkoon pitäisi luottaa tulevaisuutensa, olisi kodinturvajoukoille mahdoton kysyntä.

Kuningasparin mukanaan tuoma julkisuus on kuin opetusta tavallisille tallaajille. Kiinnitin aivan erityistä huomiota Silvian keppiin. Hieno juttu, että rohkaistui kantamaan sitä kaikkien silmien edessä. Kuninkaallinen hapertuu vanhemmiten ihan samalla tavalla kuin muutkin kansalaiset. Se, että asuu linnassa tai palatsissa ei voi muuttaa tosiasioiden kulkua.

Mietin kuitenkin myös näin. Miksi Silvialle laiteltiin kaikkea kauneutta vastaan sotiva kuin vanha miesten perintö-kävelykeppi. Miksi Silvia ei antanut palaa. Itse olisin tilannut Swarovskilta persoonallisen pönkän ja sanonut uutisankkureille: että odottakaas vain, kunhan heilautan tätä taikasauvaa. Ja sitten kyseenalaistan protokollan! Miksi ihmeessä kuningas ei voi kuljettaa kuningatarta käsikynkässä! Ei tähän mitään keppiä tarvita. Ja jos tilanne vaatii toisin – on aina olemassa adjutantti tai muu henkilökohtainen avustaja. Sydämeni suri Silvian osaa. Jos huomasitte panna merkille kehon kieltä, oikeata huutoa. Silvia asettui kuninkaan viereen ja etsi mahdollisuutta piilottaa keppi miehensä selän taakse. Näin ei pitäisi käydä tällä tasolla ja lukematttomien eri mahdollisuuksien avulla. Keppi hiipi päärooliin, kun siinä olisi pitänyt olla säteilevän kuningattaren.

Kepissä ei ole mitään hävettävää, mutta jos se vaivaannuttaa käyttäjänsä, asialle on tehtävä jotakin.

Eivätkä piispat jää toiseksi julkisuushölmöilyjen tekemisessä. Näyttävät oikein mallia, miten kirkolliskokouksen yli kävellään ja näytetään kirkkodemokratialle pitkää nenää. Keppiä ansaitsisivat! Jäsenkato on ja pysyy. Arkkipiispa sanoo, että kirkon on muututtavat ajan mukana, muuten se ei voi muuttaa maailmaa. Jumala sanoo, että älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan tai asianne vesittyy ja muuttuu samanlaiseksi samantekeväksi tai pahan tekemiseksi. Isosta instituutiosta puuttuu Jumalan Henki – eikä Hän tule takaisin sillä tavalla, että mukaudutaan. Jumalan oman protokollan mukaan joko kuljetaan tai sitten ei: ja seuraukset ovat jo vakavasti näkyvissä. Kauhisteltiin, kun naapurissa kirkkorakennukset muutettiin toimistoiksi tai elokuvateattereiksi. Miten meillä muka muulla tavalla. Eikä väki vähenevissä kiinteistöissä lisäänny lemmikkien sururyhmien avulla. Ovat jo koettaneet virsi-iltoja ja viiniä, sambaa ja kristillistä karnevaalia. Milloin ja missä ihmisiä kutsutaan suremaan ja pitämään huolta ainutlaatuisen sielunsa tilasta ja tulevaisuudesta. Vanhat tietävät, että tästä lähtee Jumalan kaipuu ja parannuksen tekeminen. Ja tähän ottaa osaa Jumalan Pyhä Henki pelastaen ja puhdistaen taivaskansalaisia Jeesuksen perheväkeen kuuluvaksi. Kirkon ei pitäisi nyt jättää parasta viiniään viimeiseksi, koska monet eivät ehdi nauttia siitä. Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä! Piispat näkevät kyllä piikin kirkon lihassa, mutta kehottavat suhtautumaan siihenkin avoimesti. Kirkon johtajat ovat jo suhtautuneet kaikkeen niin avoimesti, että eivät enää huomaa olevansa ihan ulapalla. Ja kirkkoväki etsii aavikoituneessa ympäristössään vettä vääristä paikoista. Tässähän ihan hätääntyisi ellei tosiasia olisi kokolailla toisin. Jumala ei ole jättänyt yhtään ihmistä pelastumaan omin kätösin, ei yhdenkään instituution avulla eikä kenenkään mielipiteiden avulla. Jumala pelastaa aina, kun Häntä huudetaan avuksi. Ja huutaa voi milloin ja missä vain. Antakaa siis palaa mielummin nyt kuin helvetissä. Jeesus kolkuttaa jo sydämesi ovella.

Hattara on matkinut tuulenpesiä. Ei se mitään – kun kerran maistuvat niin hyviltä. Mutta ei sokeriharso pesää tee. Se sulaa suussa ja pyytää kohta lisää. Ja mitä tahmaisuuteen ja sokerista kehrättyyn partaan tulee – jäljet johtavat sylttytehtaalle.