687
22.04.2025
ARPA LANKESI
Ei voi pihassa istuksia ajattelematta tuholaisia. Rotat vaanivat eivätkä pelkää ihmistä. Hyttyset ja muut verenimijät löytävät legginssin ja kengän paljaan rajan ja ryhtyvät aterialle. Mutta hauskaa oli huomata, että hyttysten aterian tähteet olikin siunattu saarna. Kortisonivoide paukautti esiin koko komeuden – kuin arpakuution viitosen sivun.
Helmassa pudistellen arpa heitetään, mutta Herralta tulee aina sen ratkaisu. Hämmästyin, miten Raamatun osaajat tietävät kertoa teksteistä, milloin milläkin tavalla numero viisi on tapahtumien kulussa mukana. Israelin sukukunnillekin jaettiin maa-alueet arvalla. Lieneekö siitä sanonta, että arpa lankesi minulle ihanasta maasta ja kaunis on minun perintöosani.
Juutalaisuudessa numero viisi on armon numero. Tässä on hyvä muistaa, että jokainen Jumalan oma on hengellinen juutalainen. Sana opettaa, että ei juutalainen ole se, joka noudattaa juutalaista perinnettä – vaan jokainen, joka omistaa Jeesuksen sovitustyön omalle kohdalleen. Voin siis ottaa viitosopetuksen itsellenikin.
Luku viisi kuvastaa epätäydellisyyttä, vajavuutta, heikkoutta ja mitättömyyttä. Ja sitähän juuri olen! Mutta samalla luku viisi kuvastaa ihmisen oikeata elämäntapaa: ikävää Jumalan puoleen, uskoa, toivoa, nöyryyttä ja rakkautta. Siihen on minunkin pyrkiminen! Oikea elämäntapa on siis luvun viisi toinen puoli – sotilaan taisteluvarustus Jumalalta. Kai muistatte Raamatun viittä viisasta neitsyttä. Daavidin taisteluvarustukseen kuului viisi sileää kiveä lingon lisäksi. Viisi talenttia lahjaksi jaossa saanut oli kertomuksen kiitettävin. Myös pyhä voiteluöljy koostuu viidestä aineosasta: mirha, kaneli, kalmotouko, kassia ja öljypuu. Raamatun tarjoamaa luetteloa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Viitosella on päärooli monessa eri asiayhteydessä. Arpa on heitetty minullekin ihanasta maasta ja Jumala yksin tietää, miten kaunis on minun perintöosani.
Pääsiäinen päättyi katolisen kirkon saamaan surusanomaan. Paavi kuoli. Tämä aihepiiri on herättänyt minussa monenlaisia mietteitä. Miljoonat ihmiset kautta maailman surevat paavia, onhan hän ollut pitkään Jeesuksen maanpäällinen edustaja ihmisten keskuudessa. Arvostan paavia ihmisenä ja katolisen kirkon hengellisenä johtajana, mutta Kristuksen edustajana en osaa häntä kohdata. Kun Jeesus nousi taivaaseen, Hän käski opetuslasten odottaa, kunnes Hän lähettää meille Puolustajan. Jeesus ei jättänyt meitä ilman läsnäoloaan ja vaikutustaan. Niinpä Pyhä Henki lähetettiin taivaasta, Jumalan Henki, joka asettuu asumaan jokaiseen Jeesuksen seuraajaan. Uskoville ei siis lähetetty aika ajoin uusittavaa ihmistä hengellisen elämän ylläpitäjäksi ja suojaksi. Meille lähetettiin itse Jumala, joka Henkensä välityksellä on jokaisessa meissä – vai ettekö tiedä, että te olette Pyhän Hengen temppeli. Jumala ei jaa arvovaltaansa yhdenkään ihmisen kanssa!
Paavin kuolema herätti ajatuksen myös ns. pyhistä ihmisistä ja pyhimyksistä. En voisi kuvitellakaan kumartavani tai suutelevani yhtään pyhäksi julistettua ihmisen kuvaa. Käsitykseni on, että Jumala ei jaa pyhyyttään ansioidemme mukaan. On toki halpoja astioita halpoja töitä varten ja juhla-astioita merkityksellisimpiä töitä varten – mutta pyhyyttä ei voi jakaa. Pyhyys on Jumalan pyhyyttä ja se on itseisarvossaan jakamaton käsite. Ei ole enemmän pyhää ja vähemmän pyhää. On vain Jumalan pyhä! Tästä päättelen, että Jumala arvioikoon meistä itse kunkin tahtonsa mukaan. En ole veljeni pyhyysmittari, siksi en myöskään palvo ketään muuta kuin Herraani ja Vapahtajaani.
Arpa on heitetty! Ja kaikkea se viitosen kuvio hyttysenpuremista saakin kirjoittamaan. Tulkoon sen tarkoitus yksin Jumalalta.