685

14.04.2025

KOIVUSANOMAA

Arkiaamu kaksien vaalien jälkeen on voittajien juhlaa ja häviävien kyyneleitä. Ei helpota tietää, että molempia pitää olla, jos on häviävien leirissä nimittäin. Olkoon onneksemme – siis asioiden hoidossa ja tulevaisuuden tekemisessä! Onni yksillä, kesä kaikilla ja niinhän se on elämä kulkea kelkuttanut jo satoja vuosia.

Seuraavaksi sitten koivusanomat. On erinomainen asia, että vaikka väkivalta maailmassamme lisääntyy ja monipuolistuu kaiken aikaa, ei kouvuniemenherra ole enää monellekaan tuttu. Että pitää hakea itse ase, jolle altistetaan kivun vastaanottamiseksi: selkäsauna. Olen aina suosinut riippakoivuja, ehkä luonteenlaatuni takia.

Mutta koivun ilosanoma tuli koetuksi palmusunnuntain puunkaatohommissa. Jos joku tuo tähän kristillisen tapakulttuurin ja sormensoikotuksen, että häpeäisitte sillä tavalla juhlapyhänä – viittaan kintaalla. Katsokaas, joka näkee vaaran ja siirtää sen tuhoisat vaikutukset toiseen kertaan – on itse asiassa toiminut niin, että on huomauttamisen paikka. Ja koska kysymyksessä oli riippamallisto, en pelkää koivuniemenherran rapsahtelua selkäpiissäni, joka muuten yhä edelleen on kipeä. Aamulla sain paikallisten lasten suloiset virpomiset, ei siinä enää koivun isot oksat mitään meinanneet. Ja se sanoma sitten: Ihan hirmuisen iso kaksihaarainen koivunköriläs ja päälle päätteeksi salaman sivaltama alas tyveen asti. Kun viimeistä palaa leikeltiin, kävi ilmi, että halkeaman ja lahon varassa seisonut puu oli 10 sentin matkalta enää terve. Nämä sentit pitivät talon suojassa ja pihalla leikkivät turvassa. Kuulkaahan nyt! Jumalan suojelu ja varjelus on monesti juuri näin piilossa. Olen monesti onnitellut itseäni erään hartauskirjan toteamuksella: siinä Herra sanoi, että kiittäisitte, jos tietäisitte, miten monesta läheltä piti tilanteesta olen teitä suojellut. Kiitos Herra koivun kaitselmuksesta. Nyt se lämmittää talven lyömättä ketään hengiltä. Ja kuuliaisuus tulee toisena ja toiminta vasta kolmantena. Kun mieli vain kehottaa kaatamaan puun nyt, voi se olla Jumalan puhetta, ja onkin, vaikka monet eivät usko enää Hänen paljon puhelevan. Kas Jumalan omassa Pyhä henki vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen. Kuuliaisuus palkitaan – tässä tapauksessa katastrofin torjutuksi tulemisella. Kuuliaisuus on parempi kuin uhri. Se on Jumalan mieleistä toimintaa. Tämän takia ei siis pidä kumartaa kristillisiä tapoja. Valitsen kumartaa Herraa!

Jumala on nähty Jeesuksessa Raamatun opetuksen mukaan. Jos haluat nähdä Jumalan, katso Jeesusta – siinä on Jumalan kuva puhtaimmillaan, täydellinen teos ilman vaihteen varjoa. Tarjoamme evankeliumin kertomuksia usein lapsille ja itse kurotamme suurta teologista tietämystä kohti. Meidän juuri pitäisi muistuttaa evankeliumin kertomusten avulla itseämme siitä, miten rakkaasti ja huolta pitäen Jumala Jeesuksessa kurottaa auttavan kätensä kohti ja aina oikeaan aikaan. Mitä Jeesus tekisi ja teki – se on meille esimerkki kokea elämä ja vaeltaa. Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät – että koivu on siinä sivussa ja näillä vuosilukemilla pikku juttu. Kun rakkaus vaatii, se ohittaa sellaiset hyvät tavat, joiden noudattamisen seuraamuksia on lähes mahdoton nähdä ja tavoittaa. Vaaran karkoittaminen ei ole hyviä tapoja, vaan elämän ylläpitämistä. Ja eikös tässä juuri siitä pitäisi olla kysymys. Joku hylkäsi vauvan raitiovaunuun. Kukaan ei huolinut mukaansa. Kuski otti! Sellainen se meidän Jumala on!