707

25.05.2025

ORHIN OKSILLA

Otsikolla on ilmiselvä viittaus hevoskastanjaan ja kuvalla vieläkin selvempi. Perhepiirin hassuttelun myötä hevoskastanjasta on tullut sisäpiirimme vaurauden symboli. Kas hevoskastanjasisko perusti kotinsa hienostoalueelle keskelle näitä komeita puita, jotka juuri nyt kukkivat vallan komiasti. Mitä kaupunkilaissisko edellä sitä maalaisversio perästä! Että huonommaksi en kyllä suostu: tökättiin Heikin kanssa paakkutaimi maahan. Kyllä on ollut kituliasta ja aikaansaamatonta. Mutta niin on ollut talouskin. Että puu osaakin samaistua symboliarvonsa saamattomuuteen. Niin tuli mitta täyteen, että ilmoitin alkukeväästä mokomalle tikulle, että tänä keväänä lähdet ja tilalle tulee uusi omenapuu. Kyllä oli hyvä tempaus. Kuulkaa hevoskastanjamme muuttui kuin taikaiskusta Aaronin viheriöiväksi sauvaksi. Kun tavallisesti latvassa on kasvanut kitulias tupsu, nyt puu alkaa näyttää puulta – vihannoivalta sellaiselta. En minä niin muusta perusta, mutta jos sittenkin vaurastumisen symboli! Nyt se on tulossa, jos koskaan: versoen, kiihkeästi kehittyen, komiasti kasvaen kaikkeen hyvää tarkoittavaan mittaansa. Ei minulta juuri mitään puutu. Mutta mitä voisikaan tehdä kaikella sillä varannolla, jolle ei ole omaa käyttöä! Rahatta olen oppinut, että valuutta on täysin hyödytöntä ellei sitä kuluta. Parhaimmillaan se on kuin pellolle levitetty lanta. Pannaan siis raha haisemaan! Ja tätä minä sanoisin kyllä toivoksi ja ihan uskoksi asti, että kurottaudun sitä kohti, mikä ei vielä näy. Tulkoon koko komea lasti ja käyttöohjeet mukana.

Vaikka olisin miten rikas rahasta ja muuten vain vauras ympärysmittaa myöten – en iki kuuna kullan valkeana ostaisi pienen miehen egon jatketta: Napoleonin miekkaa. Viisi miljoonaa pelkkään miekkaan, toiset sen vartioimiseen ja piilotttamiseen turvalliseen säilöön. Mitä ihmeen iloa siitä voi olla! On kuin huippukalliin taulun paikalle pantaisiin taas jäljennös katseltavaksi ja naftaleeni saisi yksinoikeuden nauttia aidosta työstä. Minulla on paljon suotuisampi ehdotus. Kauppoihin ovat nyt ilmestyneet siivousmiekat kevätsiivoojien riemuksi. Ostakaa useampi ja laittakaa lapset asialle: miekkaillen mukavampaa ja puhtaampaa.

Ja sitten vielä yhteisöllisyyden heittona vain. Vanhemmat miettivät, miten koululaiset saavat ilman konnuuksia päivänsä kulumaan, kun on pakko hoitaa ansiotyö. Etätyötäkin epäilevät, että jää tekemättä, vaikka kukaan ei tarkastakaan työpäivän antia. Ja isovanhemmat ovat jo aikaa sitten tehneet oharit muuttamalla toiselle paikkakunnalle. Vaan onhan meillä toisemme. Ennen ostettiin ruoka ryhminä luomutuottajilta. Hoidetaan nyt jälkikasvu ryhmänä niin ikään. Vanhempainpiiri pyörimään ja allakat esiin: tänään Huttuset tarjoavat ruuan ja Koikkalaiset kalastusretken. Tyrväiset paistattavat tikkumakkaraa toistaina ja päivän uimavalvonnan voi ruksata vaikka kahteen kertaan. Siinä naapurissa on sama huoli! Mitäs jos ratkottaisiin yhdesssä toinen toistamme tukien.