680
04.04.2024
TÄMÄ ON PYHÄ PÄIVÄ
Tietokirjailijat ovat laatineet ristiriitaisia tunteita käsittelevän teoksen ihmisten jumalakäsitysten muutoksista. Ja käsitykset menevät ja tulevat yhtä vaihtuvina ja merkityksettöminä kuin ennenkin - ellei meillä ole omakohtaista kokemusta Jumalasta. Meiltä puuttuu Mooseksen palava pensas- kokemus. Kuka on seisonut pyhällä maalla ja riisunut kenkänsä! Kuka on kohdannut Jumalan arjen armona tässä ja nyt! Kokemuksen puuttuminen haittaa Jumalan hyvyyden voiman tarkastelemista. Olemme siirtyneet toiseen booliin: Jumalan aito ja asiallinen kohtaaminen on muuttunut hurmahenkisyydeksi ja okkultiseksi sekoiluksi. Voi meitä!
Eilinen 03.04.2024 oli oma pyhä päiväni. Jumalan armon kuuluu, että Hän kertoo, että vastamäkeä on tulossa, mutta älä pelkää, olen siellä sinun kanssasi. Hän näyttää, että tällä tavalla valkenee, tulee valoa ja kirkkautta niin paljon, että häikäisee. Jumala säännöstelee salaisuuksien jakamista, jotta emme lähtisi niitä itse toteuttamaan ja sotkemaan selviä säveliä. Niin oli nytkin. Ja lopulta eilen, häikäisi.
Herra näytti minulle taipaleen syvän lumen ja sumun seassa. Ei nähnyt mitään, mutta pelon tunsin. Sitten tuli hetki, jolloin vastoinkäymiset olivat käyty ja taivas paljastui sellaiseen kevätauringon paisteeseen, että kuumuus ja valo koskettivat sisältä asti. Ja eilen muuten olikin kevään kuumin ja kirkkain päivä miesmuistiin. Jumala oli puhunut. Terve tyttö ja puhtaan paperit. Seisoin pyhällä paikalla ilman kenkiä. Kiitos ja ylistys Korkeimmalle! Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme täällä kaikki kätketyt. Me saamme luottaa ihmeelliseen voimaan, yhdessä käydä uuteen päivään nyt.
Jumalan hierarkiassa se, joka on suurin, on kaikkien palvelija. Ja siinä Herra itse on näyttänyt ja näyttää esimerkkiä. Jumala palvelee aina ja kaikissa tilanteissa kaikkia, jotka haluavat tulla palvelluiksi. Tätä sanotaan vuorovaikutukseksi tänä päivänä. Kutsu sinä Jumalaa ja Hän kuulee ja saapuu parhaaksesi siihen tilanteeseen ja hetkeen. Usko on tässäkin tapauksessa ojentautumista sen puoleen, mitä ei näe. Mutta Jumala on, ja me voimme nähdä Hänet helpoiten Hänen hyvissä teoissaan myös henkilökohtaisella tasolla. Ota vastaan!
Herran kanssa kulkeminen on huumorilla höystettyä. Nuori kirurgi, mies, kysyi ujosti, että voisiko hän ottaa kuvat rinnoistani potilaskertomukseen. Totta kai! Enpä ole ollut ennen valokuvamallina. Harmi, että lääkäri sanoi, että ei tarvitse hymyillä, kasvot eivät tule kuvatuksi. Mutta kuvaukseen kuului minimaalinen voimistelu ja minulle maksimaalinen kauhistelu. Pahin paikka ei ollut käsien ylös nostaminen, vaan käsien lanteille laittaminen. Lanteet? Kuule, kummalle puolelle tätä ryllyä minä nämä kädet laitan. Kuva meni uusiksi. Nauruntärähdykset kuvassa jäävät todistusaineistoksi siitä, että ei ole mitään niin raadollista, että siihen ei liittyisi naurun ja ilon pirskahduksia – kun sille päälle sattuu.