704
21.05.2025
KOIVUJEN KEVÄT
Tämän kevään tulen muistamaan koivuvanhuksista! Ensin kaatoivat tien toisella puolella kasvavan järkäleen uudisrakennusten tieltä. Surku puulle, mutta valoa meille, koivun lehvästö kun varjosti niin kovin, että on oikeasti syytä sanoa: ei päivä paista eikä kuu kumota. Sitten kaatui ikivanhus, jo lähes laho ja vaarallinen pihapiiristä. Ja vielä kaatuu yksi mahtikoivu elinpiiristäni. Koivu kuukaudessa – pitää moottorisahan rallatuksessa. Mietin, mitä nuo puuvanhukset voisivatkaan kertoa. Ei ole vielä vehjettä, joka vuosirenkaista voisi päätellä ympäristön muistiin merkittyjä tarinoita ja kertomuksia. Ehkäpä niiden vaikutuspiiristä kuitenkin löytyy vanhoja valokuvia, joista voi päätellä elämänmenoa vuosikymmenten aikana. Vaan ovat nuo historialliset kuvat varmaan pieninä palasina maailmalla etsittäviksi ihan kuin koivun syksyn lehdet tuulten heiteltävinä pitkin tantereita ja tienvarsia. Mutta Heikin patiokoivu on kasvanut nyt kohta neljä vuotta. Merkilliset lehdet ja mikä keinunta tuulessa. Heikillä on hyvä maku!
Pako todellisuudesta on kuulema tutkimusten mukaan rakennusaine erilaisille addiktioille. Vaarattomin lienee suklaapala poskessa ihan pitkässäkin juoksussa; sen vaikutushan ei vähene siitä, että energiankulutusta on lisättävä suklaapalan rasvamakkaroita kasvattavan vaikutuksen verran. Ja juoksustakin kuulema voi tulla riippuvaiseksi. No, kaksi riippuvuutta samalla todellisuuden pakomatkalla. Riittoisa pakomatka pienellä panostuksella – vaikka ei tämä olekaan naurun asia. Hyvä nauru päivässä pitää pallean liikkeessä ja sydämen hierottuna ja mielen virkistettynä. Siis naurua narraamaan!
Uutistarjontakin tuottaa meille pakomahdollisuuksia todellisuudesta. Sohvaperunana voi kuluttaa hurjiakin juttuja: kohta on sama katsooko päivän murhan vai kuunteleeko uutiset. Yksi ero näillä viihdykkeillä kuitenkin on. Ja se on vakavasti otettava asia. Mitä suuremmassa määrin meuhkaamme kouluampumisista ja puukotuksista sitä suuremman huomion annamme tekijälle – pääsee ihan telkkariin ja lehtijuttuihin isoin otsikoin. Kannattaisiko pitää matalampaa profiilia samalla tavalla kuin lasten itsemurhien kohdalla: ei myllytetä, että ei anneta väärää toimintamallia ihmisen ahdistuksen purkamiseen. Mutta tuhannen taalan palkinto kuuluu sille ihmiselle, joka löytää toimintatavat turvallisen koulun luomiseksi ja ylläpitämiseksi. Yhdenkään lapsen ei pitäisi joutua pelkäämään koulupäivän aikana ketään – ei sitten niin ketään eikä yhtään mitään.
Uutiskatsaukset antava parhaan mahdollisen kuvan meistä itsestämme. Uutiset paljastavat todellisuuden ja peilikuvan meistä myös arvoiltamme ja asenteiltamme. Mihin kategoriaan siis kuulumme siltä osin, mitä Bidenin alapään ongelmiin tulee. Ketä kiinnostaa virasta vapautuneen presidentin eturauhasongelmat. Jos tulee julkisuuteen, soisi sinne päätyvän vähän toisenlaisista näkökulmista. Ja luulenpa, että entisenkin presidentin elämänlaatu paranisi, jos saisi sivistynyttä yksityisyyttä.
Näin vanhemmiten sitä muistelee Raamatun sanaa kirveestä, joka jo on pantu puun juurelle. Jollei kirves, ainakin aika kaataa. Jospa olisin valmis ja oikeassa suhteessa taivasperheeseeni. Kanto, joka kaadosta jää, ei taatusti enää verso. Jospa saisi lahota rauhassa ja lisätä biodiversiteettiä pienessä mikroilmastossaan. Eihän laiteta kukkapurkkia kannolle – eihän!