691
28.04.2025
BUFFETTIPÄIVÄ
Tällä viikolla lienee syytä juhliakin työtä. Työttömyysluvut vain kasvavat ja konkurssit lisääntyvät, kun talous toimii säästöliekillä. Arjen juhlaa on työ, josta vieläpä maksetaan palkkaakin. Yhä useampi elää buffettitaloudessa: pieni palkka sieltä, toinen täältä, osa-aikamuruja mitä vain, että saisi ruokaa ja laskut maksetuksi. Hallitus sen kuin hömöttää ja hölmöttää. Hömötys on haavi auki haahuilua ja hapuilua ja hätiköityjä päätöksiä. Hölmötys on pelottavampi juttu: upporikkaan ja rutiköyhän leikin ei pitäisi kuulua yhdenkään kansan talouteen. Alkaa muodostua tinaa hiusten tilalle. Tuntuu, että koulutetut ihmiset eivät voi tehdä pelkkiä vääriä päätöksiä ja sotkea kuin sika vatukossa. Ajetaanko meitä tahallisesti alas! Lehtikuvia katsellessa Suomi alkaa näyttää Neuvosto Virolta: tyhjät kauppojen hyllyt, ihmiset rääsyissään leipäjonossa. Ja pääministeri toteaa julkisesti, että eihän meillä nyt niin hirveän huonosti menekään.
Olen löytänyt uuden ruokatalouden tavan nyhjäistä tyhjästä ja saada ruokailijat luulemaan, että tässäpä vasta kestejä kerrakseen. Jääkaapinkatselmus on ankea, mutta buffettipäivä lupaa parempaa. Vappukakkukin syntyy siitä, mitä kaapista löytyy tai mitä tarjouksesta saa.
Jos vielä on yhtään marjaa tai hedelmää mukaan ja halvin jäätelölitra kyytipojaksi – kaikki on ihan ruhtinaallisesti.
Samalla teen hävettävän tunnustuksen. Korvaan tällä päihtyneen ja tokkuraisen ihmisen nolon anteeksipyynnön – kas kun en käytä hoiperruttavia juttuja lainkaan. Heikki luki jostakin ostoskoosteesta, että viimeisen 12 kuukauden aikana olemme käyttäneet muovikasseihin 257 euroa. Emme käytä enää! Puolustukseksi sanon vain, että olemme vastuullisia muovin käyttäjiä: kierrätys on moitteetonta. Mutta mikä raha! Sillähän saisi mitä muuta tahansa. Toisaalta tukevat kauppakassit ovat puunkantoa varten, kirpparitavaroiden kuljettamista varten, säilytyspusseja ja vaikka mitä. Muutossa ne ovat tyystin korvaamattomia. Mutta kauppakassia ei tarvitse hankkia, se on jo – kunhan tulisi käytetyksi.