702
16.05.2025
ETTÄ TÄMÄKIN VIELÄ
Meillä on metsänhoidollisessa menettelyssä vakava puute. Sama vaiva on siiirtynyt puutarhoihinkin! Jokaisesta kannosta, jonka latvaan laitetaan kukkapurkki – pitäisi periä kantohintaa esteettisestä haitasta. Kannot vain kasvavat korkeammiksi ja purkit keikkuvat jo vaarallisen korkealla noin ohikulkijoitakin ajatellen. Ruman kannon voi poistaa puun kaatamisen yhteydessä. Poraus maksaa noin 50 euroa isolta kannolta tai euron sentiltä. Miksi ihmeessä siis siirrämme kanto-ongelmaa kukkahuollon puolelle. Kukka maksaa saman kuin kannon poisto. Tiedoksi vain tämä kaunistava vaihtoehto! Kannosta ei verso pelargonioita, takaan sen.
Sitten kevään moraalijuttuihin. En puutu hormonien hyrräilyyn, vaan haluan jakaa kaunistushaastetta kauhistuksien sijaan. Kas yhden ihmisen takapiha on varsin usein toisen ihmisen etupiha melko tiheään asutuilla alueilla. Kun kantaa roinaa piharakennuksen taakse suojaan omilta katseilta, asettelee naapurille ansan kaikkine ylimääräisine romppeineen. Niitähän siinä sitten katselet, kun naapuri grillaa kukkaloiston keskellä. Ai ihmettä!
Mitähän ne kuntien ympäristöihmiset muuten tekevät ja millaiset valtuudet lienee puuttua erilaisiin sotkuihin. Olen allerginen autojen raadoille pitkin pihoja ja pusikoita. Miksi niitä ei velvoiteta poistamaan asiallisesti säilytettäväksi tai poistettavaksi. Sinne hautautuvat maaperään kaikkine myrkkyineen ja liemineen. Ja siinä ruostuvat ihmissilmän ihmetykseksi, että mitähän varten tuotakin tuossa säästellään. Romumieheltä raadosta saa säällisen ajan kuluessa ihan oikeata Suomen valuuttaa. Ja erilaisia muovikasoja – ihan kuin mikromuovin haitoista ei olisi hajuakaan.
Ja vielä ammattien arvostamisestakin! Satuitteko huomaamaan, että siistijä sai sairaalaan aikaiseksi satojen tuhansien ylimääräisen laskun virheellisestä kuvauslaitteen käsittelemisestä. On samalla ammattikunnalla myös valtava vastuu sairaalabakteerien ja muiden pöpöjen kurissa pitämisessä. Väärä pyyhkiminen väärällä rätillä väärässä järjestyksessä – ja tulehduskierre on taattu. Ja entäs sitten kokit ja muu elintarvikehenkilöstö. Hengenvaarallisen ruokamyrkytyksen saa lukemattomien riesaksi ja jopa hengen menetykseksi ilman ammattitaitoista toimintaa. Pitäisikö miettiä uudelleen, mikä on halpatyötä ja mikä ei palkkoja määriteltäessä! Aloitetaan siis siitä, että lopetamme moukkamaisuuden työn arvostamisessa. Tämän pitäisi kuulua opojenkin opetussisältöihin. Virheiden ja vahinkojen korvattavuusaste voisi olla yksi palkan peruste. Väärän näppäilyn pankkipapereihin voi korjata helposti, mutta hengenvaaraa aiheuttavan vaaran kohtaaminen perusarjessa yllättää korkeapalkkaisenkin pankkisaldon suuruudesta huolimatta.
Jos tuo korkealle aseteltu kukkapurkki putoaa kantojalastaan tuulentempaamana jonkun päähän – kuka maksaa. Jos on pakko laitella kantotaidetta, moottorisahatkaa siihen vaikka rusakko tai karhu ohikulkijoiden elähdyttämiseksi varsinkin syksypimeällä.