683

11.04.2025

MITES SANOTAAN

Muistelen mielelläni pientä syntymäpäivävierasta, jonka ruokailua äiti seurasi silmä tarkkana. Kun kakkulautasesta oli kaavittu viimeisetkin murut, kysäisi äiti noin kasvatusmielesssä, että mitäs nyt sanotaan. Pienen tuumaustauon jälkeen lapsi vastata napsautti, että lissää. Kakkukiintiö ei siis ollut vielä täysi. Tämän päivän sanomisia lainaten äidillä oli päällä sovellutus, joka ei soveltunut lapselle. Kysyjän on aina valmistauduttava vastaukseen, olipa se sitten millainen tahansa. Lissää pyysit ja lissää pitää tuleman! Ihana vieras ja hieno juttu, että maistui.

Elämäämme on hiipinyt puuropäivä! Ensiksikin se tekee hyvää elimistölle ja toiseksi taloudelle. Kouluelämän aikana puuroa tarjottiin aina nälkäpäivänä. Kattilan pohjaa kaapiessani jäin miettimään opetuksen aitoutta: mikä nälkäpäivä se semmoinen on, että ei ole nälkä. Höyryävää puuroa lisukkeineen kylmän maidon kanssa sai syödä niin paljon kuin halusi. Monelle tämän päivän nälkäiselle ympäri maailmaa tällainen päivä olisi juhlapäivä.

Puuroon sisältyy myös syvempi opetus. Effa-setäni kirjoitti erinomaisen neuvon muistelmissaan keskitysleiriltä. Vankien keskuuteen liikkui huhu, että kohta osa porukasta joutuisi marssille: sille sellaiselle, jonka tarkoitus oli loppuun uuvuttaa ja tappaa. Effa kehotti kaikkia kavereitaan ja muitakin, jotka halusivat kuulla – heittämään kengänrajat tai muut pehmikkeet nurkkaan ja kävelemään mahdollisimman paljon paljain jaloin. Tarkoitus oli totuttaa jalkapohjat kovaan kulutukseen ja käyttöön. Jalkojen kunnosta riippui paljon, miten pitkälle elinpäiviä vielä voisi olla edessä. Nyt siis kannattaisi jo totutella tulevaisuutta silmällä pitäen. Viisas neuvo!

Mutta miten puuro ja paljain jaloin kävely liittyvät toisiinsa. Liittyvätpä hyvinkin. Jos elämän yltäkylläisyyteen tottunut ihminen laitetaan yllättäen pelkän puurokupin ääreen, vaiva on henkinen. Pelkkää puuroa, onko edes ketsuppia! Puurosovellutus kannattaa ladata, että sietokyky alkaisi orastaa. On hyvä siedättää, että ei tulisi onnettomasti yllätetyksi. Muistan lukekeeni hurskaasta miehestä, joka vangittiin uskonsa takia. Mies joutui nukkumaan pelkällä kylmällä sementtilattialla rottien kanssa. Opetus ei saanut unohtua, eihän tulevaisuudesta voinut tietää. Hurskas mies nukkui siis ainakin kerran viikossa pelkällä lattialla omassa kodissaan. Parempi olla valmistautunut kuin valmistautumaton. Voi miten helposti kehon muistikin kadottaa oleellisia asioita – päästä ja tottumuksesta puhumattakaan.

Varsin vakavia maailmassa, jossa bambuhattu lihamainoksessa aiheuttaa rasismisyytöksiä. Ellei aasialaista ruokaa voi mainostaa aasialaisin vermein, ollaan kyllä hukassa koko hutussa olipa hattu millainen tahansa.

Mutta tästäpä tulikin mieleen, onko itselläni sellaisia must-riippuvuuksia, jotka aiheuttavat arjen ahdistusta ja hankaluutta, mikäli jäävät toteutumatta. Sitä minä vain, että mitä pitäisi tiukkaa paikkaa varten siedättää, että selviää sekä ruumiin että hengen hädässä. Pitääkö siis hetkellisesti luopua jostakin, että ei tarvitsisi kokonaan luovuttaa! Olenko riippuvainen vai riippumaton. Jospa aloittaisin kuitenkin puurokattilan pesulla, mielummin harjalla kuin kynsillä tietenkin.