710

03.06.2025

MORAALIKATEGORIAT

Oi aikoja, oi tapoja! Muistatteko sellaista tapakulttuurin aikaa, joka oman lapsuuden ja nuoruuden vuosina oli poikkeuksetta turvallista? Linjurin kuljettaja oli turvahenkilö eikä kyydissä tarvinnut pelätä koskaan. Jos joskus harvoin oli varaa taksiin, kyyti oli kuin ruhtinaalla: turvallista ja palvelevaa. Kysyttiin, haluatko kuunnella musiikkia vai matkataanko omin ajatuksin. Onko lämpö sopiva, entä istuin ja niskatyyny. Ovet avattiin ja suljettiin asiallisen kumarruksen kanssa. Voi pojat. Kyllä on elämä turmeltunut noista ajoista. Ammatin moraalin hallitseminen ei alentanut tekijänsä arvoa – päinvastoin, se kohotti ja nosti arvoasteikossa korkealle.

Näitä mietteitä kumpusi, kun lukaisin aamun kohuotsikot. Presidenttimme on vuoden Pride-suojelija. Olkoon vain, mitä arvolleen katsoo sopivan. Itse en ehkä suojelisi. En moraalin enkä arvostelun hengessä, priorisoisin vain ihan toisin. On tärkeätä tietää, kenelle ja millaiselle asialle antaa kasvot. Arvostaisin maamme isää, joka suojelee toimia ja kulkueita lasten kouluturvallisuuden vuoksi, nuorten näkemän nälän lopettamiseksi ja vanhuuden hoivan ylläpitämiseksi. Näille suojelemisille antaisin arvoa presidentinkin asemassa olevalle henkilölle. Sukupuolisuus kasvaa ja versoo kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa ilman suojeluakin. Sen se tekee yhtä kirkkaasti kauniisti kuin sopimattomallakin tavalla.

Bussikuski katsoi pornoa äänet päällä! Aivan ilmeisesti hän teki yhtä aikaa arvokasta työtään, mutta puutumisen ehkäisemiseksi tarvittiin lisävirikkeitä! Työnantajana valitsisin ulos heiton ja perusteena olisi pelkästään matkustajien turvallisuus ja työnantajan maineen likaaminen. Toisaalta oikein nohova työnantaja voisi tuotteistaa tämänkin riesan. Kyllä joukkoliikenteeseen tulisi tulta, jos mainostettaisiin, että Martikaisen mutkassa pysähdytään pikapanolle. Valintakriteeri on käden mitta, siis nopea tavoitettavuus. Mieluiten siitä vierellä istuvasta ote, että ehditään aikataulumuutoksitta.

Kania kummempi! No, soisin, että olisimme ja eläisimme muullekin kuin seksille ja seksuaalisuudelle. Toivon myös entisenä terveystiedon opettajana, että valistus kantaa tässäkin asiassa nuorten keskuudessa. Holtittomuus kun pilaa oman elämän ja sen kumppaninkin – mutta ennen muuta olosuhteet ovat syntymättömän lapsen puolella tai sitä vastaan. Se, että kykenee ja voi ei vähennä vastuuta nähdä sen heikoimman lenkin tulevaisuutta osana omaa vastuun kantamista. Lapsi ei pyydä tulla eikä voi mitäään sillekään, että hänestä halutaan päästä eroon. Totuus kylmää, mutta niin on tarkoituskin.