703

18.05.2025

KIIKKUTUOLIAJATUKSIA

Nyt se on tapahtunut: kesä on tullut kukkasten kanssa! Tervetuloa valo ja lämpö – jos vaikka toisivat tullessaan vapauden sen kaikissa muodoissa ja olosuhteissa. Lämpö liikuttaa sydäntä ja valo kiikuttaa ajatuksia. Kelpaa varmaan kaikille!

Mitä minä oikein ajattelinkaan! Tässä tätä rottarallia läpi eläessä olen havahtunut huomaamaan, että kunta on palvelutoimissaan ikään kuin sisäänlämpiävä toimintayksikkö. Kunta pitää huolta omista asioistaan, kunnan asioista – ei välttämättä lainkaan kuntalaisten asioista. Kunta kantaa vastuun kunnan kiinteistöjen huolenpidosta. Hyvä tietysti niin. Mutta entä kun kuntalaisia vaivaavat heitteille jätetyt kiinteistöt, joista muodostuu sekä paloturvallisuusriskejä että muita haittoja ulkonäöstä puhumattakaan – silloin palvelutoimi muuttuu tosi paljon. Kunta voi vain vaivoin – jos haluaa, mennä yksityisomaisuuden ja sen hoitamisen puolelle. Tämä toimii huonoissa asioissa ja hyviä ei tarvitsekaan hoitaa. Kun tätä ajatusta vie kiikun kiihkeässä kolkkeessa noin leikkimielellä eteen päin, nousee kysymys, mihin kuntaa oikeastaan tarvitaan muuhun kuin nimirekisterin merkintään ja äänestysrajoihin. Maksaako vaivan. No, ensimmäiset auringon paahteet vievät välkyltäkin ajatuksenkäänteeet ihan mihin sattuu …

Juu, ohjaileeko meitä tarve vai hintalappu! Sähkön käyttäminen opettaa nyt kansalaisia ihan vihervastaiseen ajatteluun: käyttäkää nyt ihan miten paljon vain, kun on halpaa, jopa ihan ilmaista. Eihän luontoa tällä tavalla säästetä eikä hoideta. Virtaa käytetään silloin, kun on tarve, ja silloinkin säästeliäästi ja älykkäästi. Samaan älyttömyyssarjaan kuuluu ydinvoimaloiden huolto. Miksi se tehdään aina kovimpien pakkasten aikaan, miksi ei kesällä ja hetkellä, jolloin Suomessa ei tarvitse lämmittää koteja juuri lainkaan. Eikös vain näin saada sähkön hintaa hinatuksi ylös ja huopatossuja sisätiloihinkin. Ehdotankin nyt ennen kuin nukahdan tähän valo-lämpöliikehoitoon, että perustamme viran, jonka haltijan on työkseen löydettävä ja korjausehdotettava tällaisia pöljyyksiä. Pöljyysministeriö!

Niin näyttää myös rahatalous ajautuneen virkamiesmäiseen toimintatapaan: tehdään, kun ehditään. Eikä kiirettä mitään. Niinpä pankit isoimmasta pienimpään tekevät tietojenkäsittelyjen korjauksensa ja päivityksensä viikonloppuna tavalla, että kuluttaja ei voi käyttää yhtään pankkikorttia, koska rahalaitokset ovat samassa juonessa. Eikö vapaalla ole juuri se taloutta nostattava kuluttajakäyttäytyminen. Miksi sitten pannaan rahahanat kiinni ja Orponkin suu tukkoon. Huoltokatko! Eivät huonot päätökset mitään huolla. Oikeampi sana on huononna.

Uskokaa tai älkää: näidenkin ajatuspurkausten rangaistus oli lähempänä kuin lähin puhelin. Keltaisen maalin kuivumaton maalikupla pursui takalistoon siinä istuessani juurikin niistä vanerisiipaleista, jotka Heikki olisi halunnut korjata tai poistaa. Mutta, kun sinulla on aina niin kiire. Vahvistan. Kärsimättömyys kasvaa iän myötä, jos se temperamenttiin on alkuistutettu. Mitä ihmettä tässä päivitellään – hopi hopi – maalitahraa ahterista poistamaan. Toiselle istunnolle varaudun vaikka puutarhaharsolla, että ehtii uusin sisustusvillitykseni kuivaa kokoon ennen käyttöä. Keltainen väri kuulema stimuloi mielialaa. No niin teki: tärpätillä pappa vai asetonilla. Sano nyt. Että ei ehdi kuivaa. Miksi se kuivaminen tapahtuukin nopeammin tahrana kuin käyttökalusteena.