686

19.04.2025

HEIKKOUDEN VOIMA

Olemme taas viettäneet kristikansan suurimman juhlan muisteluhetken kärsimyksen näkökulmasta. Pitkäperjantai edeltää vielä suurempaa juhlaa: Ristiinnaulittu nousee kuolleista. Kuolema on kerta kaikkiaan voitettu: Jeesus kuolemalla kuoleman voitti. Kuolema, missä on nyt otasi! Meidät on vedetty kuolemasta sekä ajalliseen että iankaikkiseen elämään. Kristillisessä perinteessä lankalauantaita pidettiin päivänä, jolloin piti olla erityisen varovainen. Kristus oli ristiinnaulittu, mutta ei vielä ylösnoussut. Tämän selitettiin aiheuttavan pahuuden hetkellisen voimapiikin ja suurimman mahdollisen vaikutuksen. Kiitos Jeesuksen, me elämme Uuden Testamentin sovituksen aikaa. Ei ole yhtään välipäivää, jolloin Jeesus ei olisi kaikkien elämän lankojen pitelijä – jos vain tahdomme. Pakosta ei pidellä, pyynnöstä kylläkin henkilöön katsomatta.

Vangitut on vapautettu ja kahlitut päästetty taakastaan. Me olemme kokonaisvaltaisesti parannetut niin ruumiin kuin mielen, sielun ja Hengen osalta. Kristuksen voima asettuu asumaan ihmiseen ja ennen muuta hänen heikkouteensa elämän vellovassa aallokossa. Kun itse olen heikko, on Herra väkevä: älkää peljätkö, Minä se olen.

Ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa on kysymys yksin ja ainoastaan Jumalan kohtaamisesta. Kun Kaikkivaltias koskettaa elämäämme tavalla tai toisella – me heräämme elämään. Kaikki muuttuu: tarkoituksettomuuden tunteissakin kysymys on suunnitelluissa askelissa vaeltamisesta Jumalan tahdossa. Lapseni, älä pelkää, Minä se olen.

Papeilla on toimituskirjansa, uskovilla on yhteisönsä tavat ja perinteet. Olemme varsin tarkkoja siitä, että toimimme yhteisömme normien ja tapojen tavalla. On kuin olisi taianomaisesti kiinni siitä, että olemme suorittaneet kaiken oikein ja hyväksyttävällä tavalla. Näin ei yksikään sairas papane, ei edes kätten päälle panemisella eikä palavalla rukouksella. Me tarvitsemme kokemuksen Jumalan kohtaamisesta – ja se ei ole mahdollista ilman aitoa kohtaamista. Herra, tässä olen! Voi miten suuri kivi onkaan vieritetty pois kuoleman oven suulta. Me tarvitsemme vain Herramme ja Vapahtajamme kohtaamisen milloin, missä ja millä tavalla tahansa. Opetuslapsetkaan eivät aina tunnistaneet Herraansa, vaikka Jeesus oli juuri tullut lukittujen ovien läpi. Kukapa olisi uskonut tai sen, että Jumalamme valmistaa kala-aterian nuotiolle pelkästään rakkaudesta ihmisen ravinnontarvetta ja yhteenkuuluvuuden tunteen tarpeen takia. Jeesus on tullut elämäämme, ei yksin juhlahetkiämme varten. Siellä missä ihminen elää ja tarvitsee Vapahtajaa, sinne saapuu Herra. Kristus on ylösnoussut, totisesti Hän on ylösnoussut elävä Herramme. Kristus meissä – iankaikkisen kirkkauden toivo. Mitä suurempi heikkous sitä suurempi voima. Tätä sanotaan heittäytymiseksi Jumalan käsivarsille. Vielä on tilaa, tuletko!