734

31.07.2025

VIELÄ ON!

Vielä on kesää jäljellä ja tulee kauniita päiviä! Uimataitokeskustelu on ajankohtainen vielä koulujen aloitettuakin. Jos on luonnonvesissä mahdollisuutta opetella pysymään pinnalla, käytettäköön aikaa hukkumista ehkäiseviin opintoihin tositarkoituksella. Uimahallikeikoilla on suuret opetusryhmät ja kertoja on harvoja. Jos haluamme hukkumiskuolemien surut ja murheet pienemmiksi – uimaan niin kauan kuin vain voidaan. Elleivät kaikki mahdu osallistumaan, otetaan ne, jotka eivät vielä osaa. Vertaistuki opettajien ohella on merkittävä lisäresurssi. Osaava kaveri opettaa ja kannustaa sellaista, joka ei vielä osaa. Olisipa mainio asia, jos nettihaasteet nuorille sisältäisivät uimaan oppimisen haasteen!

Tilastoihin vaikuttaa tietysti se, että kuuma kesä on ajanut veteen vilvoittelemaan kaikki kynnelle kykenevät. Uimataidon lisäksi meidän pitäisi päivittää tietomme ja käsityksemme myös rantakulttuurista: pukeutuminen, ruokailu, oman soittopelin äänekäs rallatus ja moni muu koko uintiyhteisöön liittyvä asia vaatisi hyvän käytöksen oppituntia. Uimarannan luonto on myös monille täysin käsittämätön juttu. Hyvä esimerkki on näkinkenkien kasaaminen kuivalle rantahietikolle. Kun aikuiselle sanoo, että kuoren pitää olla tyhjä ennen kuin sillä voi leikkiä, on ällistys suuri. No niin niin, näkinkenkä on elävä olento, että nuo kuoret tuossa hiekalla tekevät surkeata kuolemaa.

Mutta siitä en oikein pidä, että kaikessa on samat säännöt kaikille. Pitäisi olla hyväksyttävät säännöt persoonallisuutta ohittamatta niin, että yhteisökin voi hyvillä mielin hyväksyä säännön poikkeaman. Uima-asut ja nakuilu tulevat tähän kuvaan!

Maahanmuuttajien uimataitoa on sanottu kehnoksi. No opeteltakoon sitä sitten kotoutumisessa, kun tuhansien järvien maassa asutaa. Mutta nyt tämä juttu on sanottava ääneen. Minulla on tänä kesänä ollut mahdollisuus seurata muutamaa maahanmuuttajapariskuntaa. He tekevät pitkän pakallisen päivätyön. Vapaalla ollessaan siivoavat ja poimivat marjoja. Pitäisi ottaa opiksi monen kantaväestöön kuuluvankin. Että ei aina moitita, kiitoksella pääsee pidemmälle.

Kun nyt on jutussa vesiaihe – sanonpahan vain: että ei pidä puhua syvistä vesistä, kun ämpärikään ei ole vielä piripinnassaan. Kyllä ovat tärkeitä sanoja nuo olosuhteet ja mittasuhteet. Surkeutta ei kannata eikä luksusoloakaan vertailla toistemme kesken, koska kysymys on aina henkilökohtaisesta kokemuksesta. Pääasia, että eletään se päivä, joka on elettäväksi annettu. Muussa tapauksessa meille jää tyhjä ämpäri, joka on pimeätä puolillaan – sillä tyhjän saa pyytämättäkin!

Olen ilokseni pannu merkille, että meillä asuukin kesäisin hylkeitä eikä riemukkaita poikalapsia. Pulskis ja molskis! Mutta ei tönitä eikä tuupita hyppytelineillä eikä heitellä kivileipiä päin pulskivaa joukkoa. Ja hevoskastanjasiskosta kerron sen verran, että rantasorsasta on saanut oivan uimakaverin. Sitten kiivetään laiturille ja syödään uinnin aikana sulaneita pakasteherneitä. Tulehan tänne pieni ystäväni. Eivätkö kaverit ota joukkoon. Minä otan enkä ajattelekaan sorsapaistia!