736

08.08.2025

VERKOSSA

IT-alan ajatellaan helpottavan ja sujuvoittavan kaikenlaista asioiden hoitamista. Niin se varmaan tekeekin, elleivät ihmiset innostu liikaa.

Ärsytyskynnys ylittyy tällä tolloilulla: saat viestin Suomi.fi sivustolle, että sinulle on viesti. Kun avaat, siellä lukee, että aprilliä: sinulle onkin viesti Omaverossa. Mitä ihmeen järkeä tässä on! Päätämme ihan itse, että sotkellamme verkossa. Mutta kun on niin tyhmää sanoa ääneen, että verkkoilu on ihan ahterista: verkkoja verkkojen takia, ei asioiden hoitamista varten. Tässä vaiheessa muistan omapostin ensimmäisen version. Omaposti avasi lääkärin kirjeen hoidoistani ja lähetti sen minulle sähköisesti. Kun yritin huutaa, että ei näin voi olla, että posti avaa lupaa kysymättä kirjeeni – pitivät hulluna mummona. Kai nyt sentään toimitaan toisin – jos jotakin samankaltaista on tekeillä. En halua olla missään tekemisissä omapostin kanssa – vaikka asiat tulisivatkin kirjelaatikkoon pitkälläkin viiveellä tai joskus eivät ollenkaan.

Tietotekniikka hallitsee meitä. Eipä olekaan ihme, että olemme melkoisessa liemessä ainakin silloin, kun tietokantaan tulee naputelluksi väärää informaatiota. Tietokanta pitää kiinni kaikesta, mitä se saa ja osallinen saa tulla toimeen, miten kykenee ja haluaa. Korjaaminen on työlästä ja poistaminen mahdotonta! Se on kuin ihmisen päärystinki ja muisti. Painajaista pukkaa tulemaan. Yön kauhun hetkenä muistan jutelleeni Herralleni, että mitä ihmettä pahaa olen tehnyt, että minun pitää katsella moisia. Sitten alkoi naurattaa: mitä pahaa. Itse asiassa en ole juuri muuta tehnytkään kuin pahaa silloinkin, kun olen hyvää ja oikeata yrittänyt. Omaa syytä siis, että aineksissa löytyy. Omaksi edukseni on syytä mainita, että pyrin pyytämään anteeksi. Olen saanut, mutta liian täyteen ahdettu muisti tilttii, ainakin aika ajoin ja työntää ylijäämää uudelleen märehdittäväksi. Ja voihan se olla, että verkkokin väsyy ja sekoittaa toistenkin tekemisiä omiin sotkuihini. Mitä opin tästä? Tiedän liian vähän pyyteettömyydestä!

Ahdistaako ajatus pitkän työrupeaman alkamisesta lomien jälkeen. Jos ahdistaa, hanki siirtokokemus vielä vaikeammasta tilanteesta. Palkkatyötä tekevä saa lakisääteiset lomat ja pitkät viikonloput: kaksi vapaata viikkoa kohti. Omaishoitajan osa on yhteiskunnalle silkkaa säästöä. Saamme kokonaista kolme vapaata kuukaudessa – ja niistäkin hoidettava maksaa lisämaksua hyvinvointialueelle jokaista hoitopäivää kohti. Sijainen saa naurettavan pienen korvauksen ja sitäkin paikataan valtiolle hoidettavan pienistä eläkkeistä. Näitä maksuja hyvinvointialue perii erilaisissa könteissä. Saimme juuri kaksi erillistä laskua samasta asiasta noin kahden sadan euron verran. Tämä on taktisesti viisasta. Kun rahaa siirretään tarpeeksi monta kertaa pussista toiseen, on asiakas ainakin sekaisin ja hyvinvointialueen rahapula yhä enenevässä huutavassa pulassa. Ja kun yhteiskunnalla on pula, on enemmän kuin normaalia ja sopivaa, että voi taas pyytää lisää.

Mitähän ne siellä Tanskassa ajattelivat, kun pyysivät terveitä lemmikkejä ruuaksi petoeläimille. No, jos lemmikki ei enää ole rakas vaan riesa, voisi tätä kai pitää jonkinlaisena helppona vaihtoehtona. Eettiset kysymykset ovat kuitenkin ilmeiset. Kyllä juttu on niin, että lihalla elävät pedot on totutettava papuvaihtoehtoihin, että yhteiskuntajärjestys säilyy. Ja toisaalta – talven armoille heitetty kesäkissa kärsii. Olisiko armeliaampaa antaa se sellaiselle, josta olemme päättäneet pitää huolta! Emme enää kunnioita ihmisen elämän lahjaa. Miten voisimme tehdä saman eläimille. Kun raja ylitetään yhdessä, näkyvät seuraukset monessa.

Luin päivän Sanasta, että kristityn pitäisi olla maan suola. Ja sitten heti perään todetaan, että jos suola käy mauttomaksi, mihin se kelpaa. Eipä kelpaa muuhun kuin tallattavaksi ja pois heitettäväksi. Miten mahtaa olla oman ja toisten suolaisuuden laita! Juu, ja liika suola maistuu pahalle ja nostaa verenpainetta. Ennen kakka oli lähtemättömästi Junttilan tuvan seinissä. Oli ja pysyi täikin tervassa. Nyt räpistellään verkossa! Elämä jatkuu ja kysyy samoja kysymyksiä kaikilta sukupolvilta. Räpistellään … räpistellään!