770

07.10.2025

VEDEN VARASSA

Niin kauan, kun uutiskynnyksen ylittää Annikki-kanan kuolinilmoitus – valtakunnassa lienee kaikki kuta kuinkin hyvin! Tämän uutisen on ehkä tarkoitus keventää uutisantia, mutta tuskin se pääsisi otsikoihin, mikäli olisi jotakin tärkeämpää kerrottavaa.

Aikomukseni ei ole puhua hukkumiskuolemista, vaikka otsikoinkin, että veden varassa. Veden focus ja liepeet myös terävöittävät maailmanlaajuista veden riittävyyttä. Täällä Pohjoismaissa makeaa vettä on yltä kyllin. Osaisimmepa olla siitä kiitollisia ja onnellisia. Köyhäily oli yhteen aikaan trendikästä. Voi sitä elämyksellisesti kokeilumielessä olla köyhä ja repiä siitä innoitusta. Toisin on niiden laita, jotka eivät trendaa, vaan köyhyyskyykistelevät tosissaan. Mutta että meillä Suomessakin pitäisi alkaa vesipihiksi kaiken runsauden keskellä – kuka voi ymmärtää!! Perheemme ystäväpiiriin kuuluu henkilö, joka lämmittää kesäisin pesuveden pulloissa ikkunalaidoilla. Jaaha, jos on aikaa veden ympäröimänä näin aikaansa kuluttaa – mikäs siinä sitten.

Sitä en kuitenkaan purematta niele, että kaikkien on nuukailtava, jos jossakin on puutetta. Mitä iloa meille on vedestä, jos emme voi sitä moraalin tai eettisin perustein käyttää – koska jossakin päin maailmaa kärsitään veden puutteesta. Emme voi ämpärillä kantaa emmekä ammentaa toiselle puolelle maapalloa. Sinne on etsittävä omat muut ratkaisunsa. Ei tarvitse mennä Saharaan. Miljoonakaupunkien vesiongelmat ovat vastaavaa luokkaa. Näissä olosuhteissa veden järkevöitetty käyttö on toki tarpeellista. Vesiälykkyydellä on paikkansa ja aikansa.

Joka-aamuinen uutisten lukumaratoni oli hassun hauska. Toinen juttu kertoo sarjasateesta ja toinen EU:n uusista vesisuunnitelmista säästää veden kulutusta ainakin 10 % vuoteen 2030 mennessä. Tässä ei näytettäisi tehtävän erotusta siinä, missä itse kukin asuu ja kuppiaan kallistaa. Kaikki tai ei mitään vain säästämään vettä – demokratian ihmeellisessä nimessä. Siis se, joka vähentää kulutustaan 10 %, on vesiälykäs. Voihan sitä kirittää itseään ja vesilaskuaan minuutin suihkuun saakka. Toinen vaihtoehto on tuulettautua, mutta siitä saa viuhahtamisen syytteen. Haista ei saa, eikä ainakaan hajuvedeltä eikä deodorantilta.

Vesi vanhin voitehista! Vesiriippuvuus on ilmeinen ja ehdoton. Sen virkistävä vaikutus tahtoo kuitenkin tallautua ainaiseen tarkkailuun ja mittaamiseen, yhä lisääntyviin maksuihin ja kuluihin. Mehän maksamme jo nyt sekä puhtaasta vedestä että jätevedestä. Juokseva vesi ja kovasti kiitävät vesikustannukset. Vesivero on myös tulevaisuutta. Ja kuulehan, jos sinulla on oma kaivo, senkin vedenkulutusta tullaan mittaamaan, saatathan ryhtyä muutoin päivittäiseen paljuiluun. Vesipihit ovat jo aikoja kylpeneet samoissa vesissä: ensin isä, sitten lapset ja lopulta äiti likakokkareita sivuun työntäen. 70-luvulla Lontoossa ollessani maksoin maltaita yhdestä ylimääräisestä kylvystä viikossa. Kulunut aika ei ole ainakaan helpottanut miljoonakaupungin vesiongelmia, uskoisin.

Eipä olekaan ihme, että kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin suhteen puhutaan elävästä vedestä: sen eläväksi tekevästä voimasta. Vain Kaikkivaltias Jumala voi sanoa, että tulkaa ja juokaa, elävää vettä, maksutta ja rahatta. Sen minkä vesi tekee elimistöllemme, Jumalan paras tekee sieluillemme. Kuka haluaa elävän veden lähteelle! Kuka haluaa olla puhtaan ja virkistävän veden saartama! Sua lähde kaunis katselen, likellä vettäsi. Ja kun puutteesta puhutaan: yksikään, joka tarjoaa lähimmäiselleen lasin puhdasta vettä – ei tule jäämään palkkaansa paitsi. Taivaan lupaukset eivät ole ehdollisia, vaan ehdottomasti totta. Elämän janoon on eläväksi tekevän veden lähde!