753

02.09.2025

VAIVAISUKKO

Tämä vaivaisukkoa muistuttava ihmishahmo ja lautatyö puhutteli minua kovasti. Puu-ukolta ei puutu kuin lipas, johon lantin kilauttaa. Vaivaisukot seisoivat kirkkojen ovenpielissä muistuttamassa tarvitsijoista, jotka eivät ilman apua selviä. Omastaan antaminen ja jakaminen on elämäntaito, johon tarvitaan esimerkkiä ja jatkuvaa kasvatusta. Ja syystäkin, koska itselleen ahnehtiminen ei tuo hyvää oloa, päin vastoin se tuo pahan olon ja jopa ahdistuksen. Ja jos se siitä vielä pahenee, muuttuu elämämä ahnehtimisen kuolemansynniksi. Vaivaisukko kasvattaa siis meitä yhä edelleen. Ei anneta sen muuttua lihaksi!

Oman pienen yhteisömme ihastus on kanttarellikoira Elsa. Se istuu kanttarelleja – kirjaimellisesti, söinhän minä niitä juuri. Isäntä naureskeli tuodessaan saalista, että Elsa istua jökötti mättään vieressä eikä suostunut lähtemään mihinkään. Siihen omistaja, että piti ihan tutkia asiaa: työnsin käden sammaleiden sisään ja löysin valtavan sienikasvuston. Kiitos Elsa! Elsa hankkii siis oikeutuksen elantoonsa kanttarelleja istumalla. Me korjaamme sadon. Ja näin appiukkoni mietelauseita ja murteiluja lainatakseni: söin rumpatta vatta täys ja menin kankaitten väliin koolemaan. Sanopa sama suomeksi: kylläisenä päiväunille. Ikimuistoiset sanat lausui myös opiskelija kotsan tuntien loppusuoralla. Elä sinä ope hötkyvä. Vastahan tässä ruuvan perräisijä juuaan ja salusiinit on puolessa välissä. Selvennykseksi: silmäluomet lurppasevat raukeina. Niin se on ja vanhemmiten varmasti, että kylläisyyden tunteella ja silmäluomilla on luovuttamaton yhteys päiväuniin peiton alla.

Juohtuipahan tämäkin mieleeni. Miten perustelemme! Lapselle ei sovi sanoa, että kyllä pitää, kun muutkin tekevät tai joutuvat tekemään samalla tavalla. Tällä perusteella ammumme itseämme jalkaan. Silloinhan meidän pitäisi hyväksyä nuorten hokema, että muutkin saavat: saavat tupakoida salaa ja killittää kaljaa tai energiajuomaa. Ja kamalinta on peruste, että kyllä teet, koska minä sanon. Vaikka on vanhempi ja viisaampi ainakin omasta mielestään, ei perusteluksi riitä valta, vaan saavutettava, hyvä elämäntaso ja -ilo.

Nuorisoporukka kävi ihmisten kimppuun Jyväskylässä. Ei mikään uutinen: David Wilkerson profetoi aikamme ilmiön jo lukuisia vuosia sitten. Menetämme nuortemme hallinnan, koska olemme menettäneet heidän arvostuksensa ja luottamuksensa. Suu saa sanoa vaikka mitä, mutta jos teot ovat ristiriidassa puheen kanssa, olemme paljastaneet sisimpämme. Nuoret näkevät ja kokevat. Meistä vanhenevista itsestämme riippuu, millaisen kuvan annamme oikeanlaisesta elämästä. Nuorta ohjatessa on itseohjauduttava ensin. Esimerkin voima – hyvässä ja pahassa!