874

27.02.2026

VAINUA JA VIHIÄ

Anteeksi pyytäminen kärsii pian inflaation ja miten se sitten korjataan oikeutettuun asemaansa. Ajattelen tässä niitä silmäätekeviä, jotka tavan takaa pahoittelevat Ebstein-yhteyksiään. Anteeksi, kun olen ollut tekemisissä. Kukaaan ei tarkalleen ottaen tiedä, mitä tekemisissä oleminen tarkoittaa – sehän voi olla kamalaa tai täysin harmitonta. Hienostopiirit pyörivät sfääreissään ihan samalla tavalla kuin ukkokööri, joka lähtee kaljalle: rahan ja luksuksen kuluttaminen erottaa heidät toisistaan. Kaljami voi raiskata tyttölapsen tai pojan siinä missä kuplivaa juova rikas kaupunkiserkkunsakin. Se, että nimi mainitaan on tarkoituskin menestystä metsästettäessä. Minäkin kuulun tähän hienostopiiriin, vaikka en ihan sisärenkaaseen kuuluisikaan. Meriittiä – juu niin kauan, kun ei ruveta rötöstelyjä esiin kaivamaan. Silloin harmittomalle opportunistille voi tulla kova hinta maksettavaksi!

Pitäisi siis tarkkaan kertoa, mitä pyytää anteeksi. Ei lounastamista tai edes saunomista rikolllisen kanssa tarvitse anoa anteeksi. Kuka meistä on se synnnitön, jota voi paukauttaa kivellä katsomatta omiin tekosiinsa! Olla syntisen seurassa on ihan eri asia kuin se, että osallistuu kyseisen synnin tekemiseen. Tästä hyvä esimerkki löytyy Raamatusta. Jeesustakin sätittiin siitä, että Hän vietti aikaa syntisten kanssa, jopa ruokaili heidän kanssaan. Jeesus puhutteli syntistä naista kaivolla. Miten voit yrittää palauttaa pahantekijää oikealle tielle ellet kohtaa häntä kasvoista kasvoihin. Pahuuden hyväksyminen vaikka vain niin, että ei ota asiaa puheeksi, eli siis hyväksyy kyseisen väärintekemisen – se on väärin ihan yhtä paljon kuin tekeminen itse. Suihkuseurapiireihin mahtuu kaikenlaista. Jos joku tuo sinne pienenkin tuulahduksen kuplan ulkopuolelta hyvää vaikutusta, häntä pitäisi kiittää eikä panna nöyristelemään julkisuutta ilman säntillisiä perusteita. Ei ole olemassa isoa syntiä eikä pientä – on vain syntiä, joka aina vaatii korjausliikkeen tekemistä. Niin, olisiko siinäkin anteeksipyydettävää, että viihdymme julkisuuden selityksissä likaisista yksityiskohdista. Tirkistelemme ja louskutamme, miten kamalaa. Synnistä viihdettä! Vääryydenviihteen kuluttaja, alkaa olla anteeksi pyytämisen paikka, juuri niin, sinullekin ja minulle. Julkinen anteeksipyyntö esitetään silloin, kun todistettavasti voidaan osoittaa, että laiton ja moraaliton teko on tehty. Ellei näin ole, kuuluuu meidän jättää asia ihmisen itsensä ja Jumalan puntaroitavaksi. Vakuutan, että Jumalan herättämä synnnintunto ei päästä ketään helpolla. Siinä kiemurtelet niin kauan, kun suostut korjausliikkeeseeen ja siitä seuraaviin oikeutettuihin rangaistuksiin ja korvauksiin. Jumala antaa kyllä anteeksi, mutta maailman meno saattaa vaatia meiltä koviakin uhrauksia, että saisimme syyttäjän vaikenemaan.

En oikein tiedä, luotanko Juuson seuraajaan Rydmaniin. En saa kiinni persoonasta. Mutta sen tiedän, että hyvin oli mies kotiläksynsä tehnyt ensimmäisellä kyselytunnilla vastauksia antaessaan. Kylläpä oli suoraa ja selkeää ja asiantuntevaa puhetta. Jäivät oppositiosta vähän henkisesti rähmälleen syytöstensä kanssa: että miten se nyt noin napakasti ja perustellusti vastasi. Aika näyttää, mistä on Rydman näissä terveysasioissa tehty. Hyvä, jos huolehtii vanhuksista tavalla, jonka vakuutti kuuluvan hänen omiin arvoihinsakin.

Ja Helsingin kaupungille nauran päin naamaa – ellei asia oikeastaaan itkettäisi. Helsingissä on lapsiperheköyhyyttä yllin kyllin ja leipäjonoissa mittaa mittaamatonta. Ja siihen läjäyttävät sitten päätöksen puolittaa lasten ja nuorten liha- ja maitoannokset että räiskis vain. Kun kansa kamppaileee nälän kanssa, pitäisi päätösten tukea kansalaisten hyvinvointia. Liha ja maito – nuoruuden kasvun eväät ja puoliksi vain. Millainen mahtaa olla perustelu. Jos tämä on vihreiden viimeisiä vallattomuuksia pelastaa maailma, kysynpähän vain, jääkö tänne enää niitä pelastettavia. Voi sitä syömistä puolittaa niin kauan, kun on mistä jakaa kahtia. Se on vähän niin kuin sillä kiinalaisella vanhuksella, joka parturissa sanoi kahden hiuksen varassa – että laitetaan sitten jakaus keskelle päätä. Hävetä saisivat, Helsingin herrat ja narrit kanssa. Viedä nyt leipä lasten suusta aikana, jolloin kouluruoka on yksi keskeisimmistä eväistä perheissä, jossa puutetta jaetaan jaksamisen rajoille asti. Sopeutetaan silloin, kun jo puuttuu paljon. Ihan totta: kohta syötte pelkkää keppiä ja mehuksi mukaan palan porkkanaa. Kenen kuuluisi pyytää anteeksi ja keneltä.