845

21.01.2026

ULTRASUPER

Tiedätkö, mitä ultra tarkoittaa. No vähän samaa kuin super: se kuvaa asiaa tai ilmiötä, joka ylittää tavanomaiset rajat; on ylivertainen hyvässä tai pahassa. Tällä hetkellä taivaalla loistavat superrevontulet. Yhtä aikaa maailmaa vaivaa ultrahulluus sen kaikissa ilmenemismuodoissa!

On oltava ultrautopistinen, mikäli luulee, että demokratian nimissä kaikilla on oikeus ilmaista mielipiteensä huolista hauskuuksiin. Kyllä ilmaista saa, mutta samalla voi joutua maksamaan mielipiteistään. Oikein nohovat tapaukset ehtivät ehkä ajatella, että kunpa en putoaisi ikkunasta, olisipa nopeasti nukahduttava myrkky, sillä päälleajokin kauhistuttaa. Super-suunsulkeminen on tämän ajan trendi! Näitä tässä itsekseni näppäimistön seurassa mietin. Nyt tuli uutinen Trumpin mielenterveyden epäilystä. Onko kansakunnilla oikeus vaatia selvyyttä johtajasta, jonka liipaisinsormi saa olla atomiaseella. Mitä suurempi valta sitä vähäisempi yksityisyys – luulen ma. Onkohan Amerikan hallintokoneistossa anonyymi ilmiantamisten kanava työnantajalle tehdyistä törttöilyistä. Trumpin kohdalla työnantaja on Amerikan kansa ja valituskanava media. Siihen on suostuminen, että elää kyllä ylellisyydessä, mutta yhtä aikaa suurennuslasin alla. Minusta ihmisillä pitäisi olla muukin vaikuttamisen kanava kuin mellakat. Mitä järkeä on vastustaaa rikollisuutta rikollisin keinoin. Maailmanjärjestyksen ei pitäisi jäädä sille asteelle, että sitä saa, mitä tilaa. Ja kataluutta kaupantekijäisiksi!

Mutta nyt on tehty hyvä kansalaisaloite kouluruuan puolesta. Oikein hyvä aloite! Sen toteuttaminen ja valvominen saattaa olla työlästä. Suunta on kuitenkin oikea ja kannatettava! Aloite puuttuu kouluruuan lisäaineettomuuteen. Samalla pitäisi välttää ultraprosessoitujen ruoka-aineiden käyttämistä. Itse olisin lisännyt aloitteeseen lähiruuan painottamisen. Kouluruoka on merkittävä menoerä. On hyvä, jos sen avulla saadaan paikallisille elinvoimaa ja ympäristölle saastesäästöjä. Terve ruoka on lääkkeistä parhain: se ennaltaehkäisee ja hoitaa haittoja. Ja mikä oli todistettava: ilman ruokaa ei kukaan voi porskutella täällä. Ei pitkään eikä mutkillekaan. Hyvää ruokahalua!

Kaikkea sitä joutilas sitä jotakin! Opettajana en osaa lopettaa: pitää miettiä kouluasioita sekä siivotessa että ruokaa laittaessa. Koulutuskysymykset ovat kuin osa minää! Ja tähän tulin tällä kertaa. Kouluttaminen on niin merkittävä osa kaikkien elämää, että pitäisi uskaltaa kysyä, onko väärin opetettu. On valtava ero sillä oppiiko vain vai myös omaksuu ja lopulta osaa käyttää löytämäänsä. Lähdemme matkaan motivoinnista ja oppimisen ilosta. Miksi sitten yhä vielä käy näin? Jos oppilaat omaksuvat ja innolla osallistuvat, että voivat sanoa, että on kivaa … joku kasvattajajoukosta sanoo välittömästi, että väärin opetettu. Koulun ei pidä olla kivaa. Sen pitää kasvattaa ja ulkoluetuttaa hampaat irvessä veren maku suussa. Tämä on työtä, ei hupia! Kysyn: miten ilo voi olla väärin, jos se kuljettaa hyviin oppimistuloksiin. Kuulkaaas aikuiset. Te huolehditte työhyvinvoinnista vakavin sanankääntein. Meille kaikille kuuluu kouluhyvinvointi. Ja opettajan kuuluu ainakin kerran päivässä kysyä itseltään: mitä voisin tehdä toisin, mitä paremmin. Istuuko edessäni turraksi tullut toveripiiri. Vai loistavatko silmät: kerro kuule vielä lisää. Ilo ja kepeys päivittäisessä oppimisessa on vakuutus huomisenkin jaksamisesta. Mistä on lähtenyt harhaluulo, että vain vakava ja raskas ote koulusivistyksessä vie toivottuun lopputulokseen. Ei vie! Paikkoja avoinna: ultraopettajille ja supermaikoille. Opettaminen ei ole työsuoritus. Se on ennen kaikkea ihmissuhdetoimintaa isossakin joukossa.

Mistä kumpuaa se huoleton elämänhulluus, että iloitsen yksinkertaisista. Olen hulvattoman hyvilläni siitä, että menossa on vasta blogi numero 845. Lähitavoite on 1001 kuin Tuhannen ja yhden yön saduissa ikään. Vielä on kirjoittamista jäljellä – jihuu! Samaa hulluutta luokkahuoneisiin toivottelee Tuija!