916

24.04.2026

TUOKSYKÖYNNÖKSENÄ

Tuli väsähdys! Pitäisi kastella orvokit harson alle ennen luvattua lumisadetta. Voi miten itsekin kaipaan eläväksi tekevää vettä ja suojaavaa harsoa. Herra eihän enää yhtään vaivaa eikä kiusaa. Nämä pienetkin katkaisevat kamelilta selän. Kiitos, että ei ole raskaanpaa taakkaa, joka pudottaisi rähmälleen asti.

Herra, Sanassasi sanot, että minä huudan ja Sinä Isä et jätä vastaamatta. Jokainen huuto, joka lähetetään Jeesuksen Nimen ja Veren myötä ja ansiosta – saa vastauksen. Olet luvannut niin Isä ja minä pidän siitä lupauksesta kiinni ja vetoan siihen. Sinä et Sanasi lupauksia kadu. Ne ovat niin ja amen – lupausta seuraa aina niiden ajallinenkin täyttyminen. Otan vastaan Herra, kädet ojossa ja mieli kiitokseen viritettynä. Kosketa minua Herra, kosketa Kirkkaus! Anna asioillekin suunta ja tarkoitus!

Tuoksuköynnös pelmauttaaa ihanan hajun. Katselen ja haistelen sen aamusaarnaa. Niin kaunis ja valkoinen ja vihreän paksulehtinen kuin se onkin – sekin tarvitsee tukea. Köynnös on mitä kaunein, mutta ei ilman apua. Tuki, jota pitkin se nousee kukoistukseensa on usein piilossa. Ei kukoista kuitenkaan yksikään köynnös ilman apua, ilmeistä apua. Herra, Sinä olet minun tukeni ja apuni: ilman jokapäiväistä hoitoa en kykene kasvamaan saati kukoistamaan. Kiitos, että olet tässä. Otan kiinni ja luotan siihen, että en tule jätetyksi enkä hylätyksi.

Enkä tule! Nojatuolihuudon ja tekstipurkauksen jälkeen tuntuu jo paremmalta. Ihmiselle kun ei riitä tieto, olisi hyvä, jos saisi myös tuntea huojennuksen. Olen oppinut luottamaan Pyhän Hengen hiljaiseen puheeseen. Yksi Sana ja Hän valaisee koko asian ja tulevaisuuden ja toivon. Minun Puolustajani – puhu Herrani, palvelijasi kuulee.