866

16.02.2026

TUNKUA MAALIVIIVALLE

Kyllä on kova kiire perille. On tunkua maaliviivalle. Näyttää olevan, ainakin kuvan perusteella, kokonaisvaltainen luontokokemus meille kaikille. Jokainen elävä ja hengittävä haluaa ylittää maaliviivan siinä asiassa, mihin pyrkii. Ja tämän todistaa parasta aikaa käynnissä olevat talviolynpialaiset. Tuleeko sitä mitalia vai eikö tule.

Tuota kuvan lauttamatkustajalastia katsellessani näin ensimmäiseksi tarpeen päästä maaliin keinolla millä hyvänsä. Sitten pysähdyin kuvan sisältöön: sen sanoma on arvaamattoman ajankohtainen. Siinä luonto näyttää, miltä lautalla merta ylittävät näyttävät turvaan ja parempaan pyrkiessään. Täysin epätoivoiset olosuhteet! Hurja riskinotto, koska epätoivo, jopa kuolema on toisessa vaakakupissa. Yksi elämänkohtalo muiden samanlaisten joukossa. Jollen itse pärjää, miten minun ja rakkaideni käy. Näkyykö auttajaa? Onko yhtään ihmistä, jota kiinnostaa!

Nämä mietteet kumpuavat siitä maahanmuuttajajoukosta, jotka ovat esimerkillisiä elämisessä ja olemisessaan. Miten itse selviäisin tällaisesta traumaattisesta kohtalosta: raskaana olevan äidin työviisumi päättyy. Sitä ei uusita juuri raskauden takia. Tulee lähtö kotimaahan. Aviomies jää jatkamaan täällä, jotta perhekunta siellä jossakin voisi myös saada ajallista apua. Mitä siinä mahdetaan miettiä, kun mies saattaa ensimmäistä vauvaansa odottavaa vaimoaan lentokoneeseen. En saa olla näkemässä enkä kokemassa! Uusi oma ihmisemme. Ikävä on jo nyt. Kova ikävä. Sillä, että ylitti maaliviivan, on kova hinta. Minusta liian kova hinta. Miten tähän on tultu? Lähetämme pois ihmiset, jotka työllään rakentavat tätä maata. Toisaalta säilömme tänne täysihoitoon rikollisia ja yhteiskunnan hyväksikäyttäjiä. Eikö tätä toivottomuutta voi kääntää toivoksi.

Kun kahden ihmisen työpanos ja palkka muuttuu yhden harteilla kannettavaksi – on kysymys ensimmäiseksi asunnosta. Vuokrakulut yhden palkalla ovat tiukalla, kun syödäkin pitäisi. Mistä löytyy halvempi koti, johon jonakin päivänä voi haaveilla perheen yhteen sovittamisesta. Nostan hattua sille taloyhtiölle, joka naapureiden pyynnöstä ottaa osan ohjia vuokrasopimuksen kohtuullistamiseksi. Koti jää odottamaan lähtijää. Tule pian takaisin!

Elämän oikut ovat yhtäläisiä meille kaikille. Kokemuksen kautta avautuvat myös auttamisemme ja myötäelämisemme kanavat. On pitkä ja mutkikas läksy oppia, että oman elämiseni rauha on riippuvainen ympärilläni elävien ihmisten hyvinvoinnista. Kristillisyydessä todetaan, että kun yksi jäsen kärsii, kärsii koko ruumis. Politiikan pitäsi olla yhteishyvän populismia!

Elämä on, miten sen nyt ottaa. Potilas tuli ulos lääkärin vastaaanotolta maansa myyneenä, luovuttajana. Kertoi, että tulos oli negatiivinen. Siis mitään ei ole enää tehtävissä. Siihen surkeutta kuunteleva ystävä. Voi kuule, negatiivinen tulos tarkoittaa, että ei ole mitään hätää. Mitään pahaa ei ole löydetty. Tutkimukset osoittavat, että voit iloiten jatkaa elämääsi.

Iltapäivälehden otsikossa tavoitettiin sama asia vähän toisin. Nainen valmistautui kuolemaansa ja teki kuolemasiivousta kokonaisen vuoden. Sitten tapahtui käänne – ja hän sai tietää olevansa täysin terve. Mahtoiko aika mennää hukkaan – vai olisiko tullut opittua jotakin. Aika on vihollisista viimeisimpiä, koska se voi loppua milloin tahansa. Toisaalta aika näyttää myös tulevaisuuden ja toivon. Yritän oppia ajan jakamaa ystävällisyyttä! Aika aikaansa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Kumpi siinä touhussa jäi onnistujan asemaan – sen näyttää aika.