717

21.06.2025

TULENKANTAJA

Ei tarvitse olla tulitaiteilija, kun voi kantaa paloa omissa hyppysissään. Tuunasin tämän tulenkantajien teeman omalla tavallani ja otin kopin kesän ensimmäisestä tuliunikosta! Edustavaa yritin, mutta vähän hymytöntä tuli. No, poltteleehan se ainakin pitemmän päälle. Suomen 20-30 -luvun kirjallisuusseuralla oli kova palo: jäivät historiaan. Jospa pääsisin porukkaan blogitehtaana. Ja mitä muuten hymyyn tulee, olen oppinut kokemuksen kovan opetuksen kautta, että lukemattomat hymyt edustavat mitä suurinta petollisuutta. Suu korvasta korvaan voi kantaa kyytä povellaan ja punkkeja kupeillaan. Hyytynyt hymy ei naurata, mutta saattaa olla yksi niistä aidoista tarjolla olevista turvallisista.

Mitä tulenkantaja kantaa! Kulttuuri on hieno juttu, mutta ei riitä perusteluksi näppien poltteluun. Oma tuleni palaa pyhää tarvetta Jumalani jokapäiväiseen kohtaamiseen. Mikään ei vedä vertoja sille, että ihminen on Kaikkivaltiaan kuulolla. Tästä tulesta syntyy kaikki jaettava: sillä jokainen hyvä anti Jumalalta on tarkoitettu toisten auttamiseen ja rohkaisemiseen; niitä ei säilötä itsellä. Tuli palaa omaisten hyvinvointia ja läheisten läheisyyttä. Tulta tarvitaan kuonan polttamiseen, kun haluttomuus kaikenlaiseen palveluun ontuu. Ja lopulta tuli valaisee täyteen ymmärrykseen, sanoohan Sana näin: sillä Herra antaa viisautta; Hänen suustaan lähtee tieto ja taito.

Ei tarvitse olla kokkona roihuamassa. Vaatimaton kynttilän tuli taivuttaa rautatangon, kun sitä tarpeeksi pitkään ja väsymättä kuumennetaan. Luotettavin vaikutus on tulenkannossa, jota ei jätetä kesken!

Tulta päin on tarkoitettu palomiehille. Sammuttajat – antakaa siis palaa. Sisäinen palo on tulta, jota jokainen aikakausi erilaisine ihmisineen kantaa mukanaan. Ja hyvä niin! Tavataanko tulilla! Pannaanko juttu tulelle!