781

24.10.2025

TIRAMISUTARINAA

Mutta ensin kuitenkin kirjamessuille. Niiden teemahan tänä vuonna kilpistyy sanoihin sivistys ja ilo. Ilon käsittää jokainen. Mutta miten mahdetaan sivistystä määritellä! Se ei kyllä ole pelkkää kirjaviisautta, vaikka kirjamessuista onkin kysymys. Sivistyksenä pidetään kaikenlaista tietoa, taitoa ja osaamista ja kykyä käyttää kaikkea tätä kriittisesti, viisaasti ja vastuullisesti – empatiaa tuntien. Onpa hienoa, että sivistyksen määritelmä sisältää siis myös sydämen sivistyksen. Painotamme helposti kirjaviisautta, vaikka aivan yhtä merkityksellisesti sivistys on henkistä kehittymis- ja kasvuprosessia, jota muun muassa kasvatuksella aikaan saadaan. Syntyy syväluotaava kyky ymmärtää ihmistä ja maailmaa ajassa ja paikassa. Ja kaiken kuorruttaa rakentava vuorovaikutus: kommunikaatiotaito! Miten sivistyneitä siis olemme. Katsotaan määritelmän antamaan peiliin.

Nuoriso muisti Tiramisun! Ja kylläpä oli mukava muistaa itsenikin, onhan sekoitukseen perustuva ja astiasta tarjottava herkku varsin käyttökelpoinen vierasvaranakin. Ja parhaalta se tietysti maistuu omien nuorten tekemänä. Alkoholia ei kaivata – siitä pitää huolen rasvaisen mascarponejuuston aromien kantokyky. Nam! Tänä viikonloppuna siirrymme perinteiseen juustokakkuun. Mummo, sellainen amerikkalainen ja paistettu! Ensin kuorrrutetaan vuoka ja keittiö, sitten sekoitetaan ja nautitaan. Mummolle jää seinien ja lattian pyyhkiminen – tiskikone hoitaa loput. Elämysoppimista kaikkien näkökulmasta!

Ja lopulta syvämietteitä. Juuri, kun ajattelin, että tämä tässä riittää vaikeuksien vakasta – aloitan uudelleen keväisen rumban. Toivottavasti tälläkin kertaa hyvälaatuisten kasvannaisten kanssa. Herra, jos saan sanoa, mitä ihmettä nyt meinaat. Kädet täpötäynnä arkea en olisi yhtään kaivannut kehollista lisätyötä. Huolet olen melko hyvin oppinut jättämään Sinulle ja tulevaisuuden haasteet ja pelot – ainakin vahvempina hetkinä. Saako sanoa, että en jaksa: ota Sinä ja kanna sekä minut että asiat. Kiitos! Ja sitten mietin, että miksi ei vaivaa minulle, kun miljoonat ihmiset elävät paljon kamalammisssa ja haasteellisimmissa olosuhteissa. Kuka on soluttanut ajatuksiini valheen, että minun ei kuuluisi kärsiä. Se on ikioman omahyväisyyden synti, joka semmoista suputtaa. Kun kerran kaikille, minulle myös. Vain suhtautumistapa jää itseni valittavaksi. Uhriudunko vai otan Herran kädestä sen , mitä tuleman pitää ja mieluiten vielä kiittäen. Ja sitten se vihonviimeinen opeteltava: kullekin päivälle riittää murheensa. Älä ota upseerin murheita, kun kerran et niistä näytä selviävän. Herran haltuun! Vanha ja tosi viisas sanonta – ja ennen muuta käytäntö. Ja kirjaviisautta Raamatun mukaan: ”jätä huolesi Herran haltuun, Hän pitää sinusta huolen”.