784

28.10.2025

TEKOISÄ

Tyttärellämme Henriikalla oli pienenä hellyttävä tapa ilakoida perheyhteydellä: isäpulla, äitipulla – ja vauvapulla! Mikä asia milloinkin sai tämän rimpsun aikaiseksi loppuhuikkaisulla. Totta tosiaan: isäauto, äitiauto – ja vauva-auto!

Tuolla josssakin ylemmillä tasoilla hierarkiportaikkoa pelkäävät kovasti superälyn kehittämistä ja sen käyttöön ottamista. Maailma huikkailee: superäly, suuräly ja digiäly! Ihminen on luomassa jotakin sellaista, jota se ei itse pystykään hallinnoimaan. Ja onhan se selvää, että jo nyt digiharppaukset ovat näyttäneet haavoittuvuutemme. Jos me vielä siirrymme Digi-ID ihmisiksi, voi henkilöllisyytemme joutua tiltin tultua meitä vahingoittavaan vaaraan. Sotkellusta on koko homma. Yhdet yrittävät estää ja muu meno yrittää pysyä kehityksen perässä. Soutaa ja huopaa, vetää ja työntää. Mihin suuntaan mahdamme olla menossa! Superäly tekee ihan toisenlaisen Tuijan kuin miltä luomu-Tuija todellisuudessa näyttää. Sivupersoona on sittenkin totta! Piilaksossa tehdään jopa satatuntista työviikkoa. Kyllä tällä menolla luomu on pian muisto vain!

Vanhuksille yritetään järjestää tekohoivaa ja tekohoitoa: hoivaäly toimittaa vanhusten tarpeiden tyydyttämisen. Ai et syö sipulia? Kyllä syöt, kun bittiavaruus niin määrää. Ei näitä koodeja niin vaan muuteta. Ja huomenna et syö mitään, koska päivitys on kesken.

Isänpäivän lähestyessä pälkähti päähän ajatus tekoisästä. Voivat muutkin elämän henkilöt saada teko-etuliitteen, vaikkakin tällä kertaa isä. Johan niitä on virtuaalityttöystäviä ja robottivauvoja. Robotti-isän saa ohjelmoitua mieleisekseen. Siihen voi ladata ihania ilmoituksia isältä vuoden jokaiseksi päiväksi ja vaikka kuinka monta kertaa päivässä. Ja jos kyllästyttää, sen voi tuikata kaappiin puheitaan pulputtamaan. Ja jos tulee oikein ilmierimielisyys, jätetään vain lataamatta. Tekoisän kurjasta kohtelusta ei saa linnatuomiota eikä synny syyllisyyttä.

Muistan hyvin kevätjuhlan, jossa silloinen rehtori piti puhetta, myös eläköityvälle opettajalle. Puhe pidettiin kaksi kertaa: koululaisille ja sitten ylioppilaille vanhempineen ja vieraineen. Rehtori totesi hartaasi, että kyseisen opettajan eläkkeelle jääminen on koululle suuri menestys – ei kun menetys. Menestys – ei kun menetys. Opettaja oli ihminen, ei teko-ope ja pahoitti varmaan mielensä, vaikka asia vitsiksi väännettiinkin. Kuulijat ajatteleivat tietysti, että mitähän kulisseissa, kun rahtori kaksi kertaa tuolla tavalla erehtyi.

Sitä minä vain, että taidamme jäädä paljosta paitsi, jos vain tekoisiä. Ohjelmoitu isä ei koskaa yllätä iloisesti, ehkä. Tekoisän syliin tuskin mahtuu puhumattakaan kannettavaksi hartioilla. Millaista mahtaa olla pallopeli robotin kanssa. Entäs hali! Ja millä perusteella ja millaisin valintakriiteerein tekoisä syö hänelle leivotun isänpäivämuffinin. Pelko pois. Ei ole vielä superisä-äly valmis, ei ole. Ja tieto tässä on meille suuri menestys! Yksi asia on tekoisälle ja oikealle isälle yhteistä. Molemmat saavat lisävirtaa työnsä tekemiseen – tykkäyksistä.