983

28.08.2026

TAHTOVOITTAJA

Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman! Mitä maailma tässä yhteydessä tarkoittaa. Se tarkoittaa kaikkinaista elämää ilman Jumalaa. Aloitetaan itsekeskeisestä höllöttelystä ja päädytään pahan valtakunnan lakeihin. Ihmisen suurin synti on olla huomioimatta Luojaansa, Jumalaansa Kaikkivaltiasta. Kuka siis voi voittaa maailman? Eikö juuri se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika! Näin jutellaan Johanneksen ensimmäisessä kirjeessä. Raamattu alkaakin olla harvinaisuus siinä mielessä, että sen sivuilta voi lukea kirjeitä.

Blogikuvana on yksi yrittävä tahtovoittaja: pikkuruinen kasvi sinnittelee kasvua ja olemassaoloa keinun suojatassuun tarttuneessa multatilkussa. Kasvi pelaa niillä korteilla, jotka on sattunut saamaan. Se ei huuda, että jakakaa paremmat kortit, vaan alkaa nirhata eloa ja oloa siinä ja niillä voimavaroilla, jotka on saanut. Jaahas: että näillä eväillä pitäisi itää ja sitten vielä kasvaakin hedelmän tuottamisesta puhumattakaan. Otetaan koppioppi!

Julkisen kirjoittelun yksi tahtovoittajien osa-alue huolettaa ja ajatteluttaa. Käykö meille niin, että maanpuolustustahtomme jää mukavuuden askelten alle. Maailmamme on niin kansainvälinen ja sekoittunut entisestä olotilasta – että mitä tässä oikein pitäisi puolustaa. En ihmettele yhtään, että Suomikin historiastaan huolimatta alkaa kärsiä rautanyrkkien puutteesta. Sotilaalle ei saa huutaa. Päivän pitsa on toimitettava rakkauskirjeiden kanssa metsään säällä kuin säällä. Kuka tätä muuten kestää! Minäpä sanon: vihollinen. Luulemmeko, että vastustaja sanoo päivää ja kysyy lupaa ampua, että sivistyneet tavat ilman rauhanhäirintää olisivat totta. Puolustuksen identiteetin hukkaaminen on elämän ja kuoleman kysymys.

Tämä ei ole peliä, vaan totisinta totta. Sitoutuminen vaatii selkeät syynsä: miksi kannattaa tehdä tämä uhraus. Pelkkä käsky ja komento eivät enää takaa tavoitteellista suorittamista. Rivit rakoilevat ellei tahtotila ole kohti voittoa vaarasta ja vahingosta!

Annanpahan nyt miinuspisteitä tässä samalla toimittajalle, joka tituleerasi mopoa kiilannutta poliisia poliisinaiseksi. Mitä ihmettä. Sukupuoleton ilmaisu on agendalla ja sitten sillä onkin väliä oliko kiilaaja mies vai nainen. Puheisiimme on totuttautunut sana poliisimies, mutta naiseen se kohdistuu vain arvostelun ja alistamisen mietteissä. Muka poliisi – nainen! Pitäisi olla selvää, että virkaa suorittava poliisi on aina poliisi ilman sukupuolilisän tuomaa arvonylennystä tai -alennusta.

Ja miten mahtaa Tuija maailman voittaminen sujua! Vastaan rehellisesti, vaikka olen vaarassa, että diagnoosi on psykoosista kärsiminen. Ihminen, joka ei tunne Taivasta ja Herraansa ja Vapahtajaansa, antaa hassahtaneen arvosanan tämän tilan tuntevan ihmisen arvostelussa. Hullu tai hölmö! Minkäs teet: harva käsittää rajoittuneisuutensa ja tietämättömyytensä. Sen sijaan, että meidän pitäisi kysellä ja kuunnella, lyömme kumileimasimella otsalohkoon. Olen ihan pienestä tarvinnut Jumalaa. Jeesuksen merkitys on selvinnyt matkan varrella! Vuosia kestänyt puhekumppanuus, joka kylläkin on pääasiassa ollut avun huutamista ja saamista – on syventynyt merkillisellä tavalla. Tässä muutamana päivänä havaitsin, että minulla on ikävä Herraani. Ikävä sitä seuraa ja yhteyttä, jonka vain Hän voi tarjota. Uskovia kehotetaan rukoilemaan, että tule Herra Jeesus. Sillä tarkoitetaan ensisijaisesti Jeesuksen paluuta Voittajana. Minulle samat sanat merkitsevät myös jokaisen päivän tarvetta olla Herraani lähellä; kuulolla ja kosketuksella! Niin justiinsa: rakastuneet tietävät, kun sydän kaipaa ja halajaa. Niin tuntevat myös uskovat, vaikkakin syvemmällä ja kokonaisvaltaisemmalla tavalla. Jumalan tahto ennen ihmisen ja oman minän tahtoa!