773
15.10.2025
TÄSSÄKÖ TÄMÄ NYT OLI
Kesän ohittaminen on aina hienoinen pettymys: mihin se meni ja joko nyt. Tässäkö tämä oli taas tällä erää! Kesä siis koettelee pettymyksen sietokykyä joka vuosi. Harmi, harmimpi ja harmin! Eikä vain kesä. Jokainen saaavutettu tavoite hetken euforiassa kelluessaan tapaa saman kysymyksen. Ja mitäs sitten! Voi niitä, jotka elävät huippuhetkistä toiseen pitäen pelkkänä ponnahduslautana tavallista arkea ja aherrusta. Jos matka saavutettavaan tavoitteeseen kestää, turhaa tuherrusta kyllä riittää. Vaan kuulinpa aiheeseen liittyvän mainion ajatuksen. Vanheneva tanssitaiteilija ja koiravaljakkoharrastaja kokosi ääneen yhden elämän perustotuuksista: ihmisen pitää saavuttaa sellainen mentaali olotila, jossa ei ole väliä, että tekemisestä ei synnny yhtään mitään. Onnellinen se ihminen, joka osaa olla toistuvan tekemisen kehässä ja vielä valittamattakin. Tällä hän tarkoitti, että on aikoja, jolloin valveillaolon ja nukkkumisen lisäksi tekee vain syömistä ja peseytymistä. Jos haluaa enemmän, on vastaanotettava myös ennakoitavuuden vaikeus ja mahdottomuus ja niistä seuraava epävarmuus. Elämäkin on talouselämää: joskus on varautumisen ja säästämisen aikoja, että olisi voimavaroja kulutukseen ja erilaisiin haasteisiin. Hyvä tästä tulee!
Aina ei edes vapaaehtoistyö ole yksinkertaista. Saimme lukea, että vanhuksille pullaa vääntävä vapaaehtoinen sai potkut, koska häneltä puuttui hygieniaosaaminen – siis se dokumentoitavissa oleva. Tässä kyllä hypätään työssäoppimisen varpaille. Ellei vuosien kokemus samoissa tiloissa ole tuonut sellaista hygieniaosaamista, että kelpaa leipoa vastakin, on katsottava työn hedelmiä: kukaan ei ole tukehtunut pullaan. Hygieniaosaamista puuttuu niin kamalasti niissäkin paikoissa, joissa protokollat ovat kansioissa, että päätä huimaa. Niin kuin olen aiemminkin sanonut, se mitä pidämme halpana vähän koulutettujen työnä ei suinkaan ole vaarattominta työn hedelmistä nauttiville. Hygieniakoulutus on hyvä, mutta vain silloin, kun toimitaan sen antamissa puitteissa. Kuka on tähän hätään laskenut, montako tupakoijaaa ja veskissä istunutta jättää edelleen kätensä pesemättä. Montako niistäjää jatkaa salaatin sipeltämistä. Ja nämä jutut ovat sieltä vähiten vaarallisten joukosta. Kas mitä hyötyä on suojakäsineistä, mikäli niitä käytetään kaiken aikaa kuin omia käsiä hanskoja välillä vaihtamatta!
Hygienia-asiat ovat tosi merkityksellisiä! Tästä näkökulmasta tuttu ja turvallinen ihminen leipojana puhtaissa tiloissa on kyllä viimeisin esille otettava ruodittava, vaikka hygieniapassi puuttuisikin. Mietitäänpä lukemattomia myyjäisiä, jonne leivotaan kaikenlaisissa kodeissa ja kaikenlaisilla hygieniataidoilla. Jos suomalaisia koronan aikana piti opettaa käsien pesemiseen, uskallan väittää, että kaikki leipomukset eivät ole syötäviä, mikäli näkisimme niiden valmistusprosessin. Metsäkansalta häviää näkymä puista. Oliko se niin, että tyvestä noustaan ja latvasta tiputaan!
Mutta tiedättekös mikä on räpätin. Tällainen mummoihminenpä osasi neuvoa jälkikasvulle, miten polkupyörällä tehdään ääniä. Muistattehan sellaisen lerpun, joka kiinnitettiin polkupyörän pinnoihin. Siinä on iloa ja intoa vielä tänäkin päivänä. Kyllä räpätti. Ja sitten pojat keksivät ihan itse, miten tehdään keulivan mopon ujellusääntä. Pieni limpparipullo siinä tungettiin johonkin sopivaan kohtaa – ja pian ujelsi, ja komeasti ujelsikin.
Elämän pienet ilot yhdistettynä olemisen mielikuvitukseen. Ihanaa!