857

06.02.2026

SUA TERVEHDIN

Vielä voisi ehkä ehtiä tehdä jotakin vuotuiselle pahan mielen aallolle kaikissa kouluissamme. Ystävänpäivän viettäminen tekee tiukkoja tilanteita niille, jotka eivät saa yhtään ystävänpäiväkorttia tai namusta. Suurin toivein ja jospa sittenkin ajatuksin on ujosti ojennettu oma, jota saaja saattaa katsoa täysin merkitsemättömin ilmein ja laittaa samaan kasaan toisten korttien kanssa. Joo, kiitos vain!

Omassa koulussani oli melko mukava vaihtoehto. Jokaiselle annettiin pahvisydän kaulaan villalangasta roikkumaan. Siihen sai kerätä halauksia nimikirjoituksella. Oli omasta aktiivisuudesta ja uskalluksesta kiinni, kuinka täyteen pakahdutettu sydän oli iltapäivällä. Saattoipa käydä niinkin, että suosituimman sydän oli vajain, sillä eihän kellokasta noin vain voi lähestyä ainakaan halaamismielessä. Osat saattoivat kääntyä päin vastoin ja juttu opettaa oikeata elämää. Oikeata yhteisöllisyyttä ei ole totuttu tapa: annan sinulle, anna sinä minulle. Jos on vain tapana, sen voi jättää tekemättä. Joskus on hienostuneempaa ohittaa asia kuin sormella osoittaa, että no sullekin sitten, kun sattuu olemaan tämmöinen päivä.

Mistä tunnet sä ystävän? No siitä, onko vierellä hän! Ystävä on kuin tuntematon sotilas rakkaudettomuuden rintamalla. Lataan ja ammun, kunnes kentälle sammun. Niin, että jos ei olisi hevoskastanjasiskoa tai Laamaa – vähäiseksi jäisi tukituli keskityksessä. Pitää puolia ja lohduttaa ja etsiä yhdessä vastauksia. Hyvä taikka parempikin niin.

Tuntemattomalta tullut palaute pitää mukanaan metkan merkityksen. Siinä jää mahdollisuus miettiä, että mitenhän merkitykselliseltä ihmiseltä viesti mahtaakaan olla. Ja mitähän se tarkoittaa … Ja tarkoittaako se ehkä enempää kuin uskallan hurjimmissa unelmissani ajatellakaan. Jospa vaikka ihan presidentti olisikin vaikuttunut ja koukuttunut blogistani, joita lukee joka päivä, ellei uutta niin vanhoja varalle.

Ystävyyttä ei voi pakottaa sen paremmin kuin rakkauttakaan, onhan ystävyys rakkauslaji siinä missä sydämen tykytyksetkin. Lohduttaudun ajatuksella, että tätä kaikkea hyvää on, vaikka sitä ei millään tavalla ilmaistaisikaan. Liian usein jää hyvä sanomatta siinä pelossa, että tulee itse torjutuksi. Samalla selitän sitä, että kaupallisuus ei kumpua sydämestä. Ystävänpäivän höynäytys on kulutuksen lisäämisessä. No, ystäviä ei ole koskaan liikaa. Oikeata ystävää ei kuitenkaan osteta: et voi ostaa, mutta saat ilman! Olla läsnä siitäkin huolimatta, että toinen tuskassaan käskee mennä pois.

Ystävyys jos mikä on persoonallisuudella merkittyä. Vastarannankiiskimäisesti en toivota hyvää tulevaa ystävänpäivää, vaan lausahdan itselleni uskollisesti pukeemaisesti: Sua tervehdin. Ylevyys ja miltä näyttää ennen kaikkea! Tapa se on tapa tämäkin taaplata tulevaan: että paljastaa kaiken ja kätkee ylevyyden kuorrutuksen alle. Hyvä ystävä on tarkkanäköinen eikä hänen kuulonsa ole alentunut. Ja tottapa hyvinkin: hyvä toveri on parempi kuin huono ystävä.