738

12.08.2025

SKIPATAAN

Isomummo piti ja hoisi palkittua mallikasvimaata lapsuudessaan. Silloin kysymyksessä ei ollut kiva harrastus, vaan koko perheen ruokatalouden riittävyys ja monipuolisuus. Opettajakin sanoi, että ottakaapas oppia Kallaksen Maijasta. Maija tuo kotiin metsästä myös marjat eikä niitä olekaan ihan vähän.

Näitä tarinoita kuulleena ja samaa kasvimaata lapsena hoitaneena eniten kutkuttaa ja opettaa tämä tarina. Äidillä oli tapana porkkanapenkkiä harventaessaan jutella, varsinkin niille pienille taimille, jotka joutuivat nyppäistyksi sivuun toisten kasvutilan tukkimiselta. Olen niin kovin pahoillani, että joudun ottamaan sinut sivuun, mutta muuten tuo seuraava ei saa tilaa kasvaa suureksi porkkanaksi. Etiikan ja moraalin oppitunti porkkanapenkissä! Ja elämän raadollisuudessa.

Sama tarina on itselläni siirtynyt kukkamaljakkoon. Koen nuupahtaneen ja väsyneen kukan poistamisesta pientä syyllisyyttä. Pois silmistä se, että yksi väsyy, kun toiset kukkivat vielä kunnialla! Eikö asetelman autenttisuus olekin juuri siinä, että joukossamme on aina sivuun painuneita. Heihin liittyy sellainen siunaus, että meidän pitäisi muistaa voivamme olla seuraavia samanlaisia. Kukit tänään ja jo huomenna varsi taittuu ja terälehdet tippuvat. Sitten tulee se käsi, joka kohentelee niitä vielä voimissaan olevia ja nappaa rumentajan roskikseen.

Taivastoiminta ei onneksi ole tällaista. Nuupahtanut on Jumalalle kaikkein rakkain ja kallisarvoisin. Miksi tukea sitä enemmän, joka ei näytä mitää juuri nyt tarvitsevan. Taivas käyttää voimavarat siihen, että jaksaisimme juuri niin kauan kuin käsikirjoitukseen on kirjoitettu. Tämän oppineena minusta on muotoutunut lehtiotsikoiden sarjahuutaja. On niin paljon asiaa Jumalalle. Ja sitten se hymyilyttävä juttu: huudan, vaikka tiedän, että Jumalan korva ei ole kuuro kuulemaan eikä käsi liian lyhyt auttamaan. Huudan, koska koen, että olen lähettänyt pyynnöt tositarkoituksella. Se ei ole luottamuspulaa: onpahan vain kuin tekisin viikkosiivousta pinnaamatta. Tänä aamuna menin sanomaan Herralle Heikin kuullen, että toivoisin niin uudet petivaatteet: kahisevat hotellipeitot, tyynyn ja uuden sijauspatjan. Tekisi niin mieli, vaikka entiset eivät ihan hirveitä olekaan. Siihen Heikki hätiin, että elä hyvä ihminen, kun on laskuja odottamassa. Tiedän tuskallisen hyvin! Mutta enhän minä ostamaan ole menossa, ole huoleti. Pyysin Jumalata, rakkaalta Taivaalliselta Isältäni ja tiedän saavani, kun oikea aika koittaa. Mainittakoon, että tämä pyyntö meni ohi sen Taivaallisen toivomuslistan, jota minulla on tapana pitää. Ruuhkaa pyynnöissä, mutta Taivas järjestää. Ja jos joku luulee, että Taivas on tavaraa varten, erehtyy. Eivät minunkaan asiani niin lyhytnäköisiä ole. On tärkeitä asioita ja sitten niitä, joista voi kirjoittaa ja istahtaa Jumalan syliin ja sanoa, että Kuule Isä. Sitä en ole elettävässä elämässä voinut tehdä. Siksi minulla ei ole huonoja kokemuksia, että en muka voisi tehdä tätä turvallisin mielin Jumalani kanssa. Vanha harakka, mutta aina Jumalan lapsi!