797

15.11.2025

SIUNATTU ASIA

Sus siunatkoon! Vanhan kansan hokema on muistutus siunaaamisen tärkeydestä. Savossa sus voisi olla susi, mutta toista kuitenkin tarkoitetaan ja se oli selvää kaikille. On yhä ainakin vanhempien ihmisten kesken. Sus siunatkoon on puhekielen lyhenne sanoista Jeesus siunatkoon. Paras mahdollinen tapa pyytää hyvää asialle kuin asialle. Monessa kohtaa ihminen lausui sanat tilanteessa, joka yllätti ja ehkä pelottikin. Hyvä hokema, kun sydän on siinä kokonaisvaltaisesti mukana. Toiset hokevat jumalauta – Jumala auta! Asiassa ei liene muuta pahaa kuin se, että sanoja ei ole selvillä siitä, mihin viestinsä lähettää. Luulee uhoavansa voimaa! Itse asiassa hän rukoilee Jumalalta suojaa ja varjelusta. Tämän kun tietää, ei kiroileminen tällä kohtaa enää tunnukaan niin pahalta.

Nyt on taas lahtelaispapin aika sanoa itsekin, että sus siunatkoon. Jeesus siunatkoon. Hänellä on vakaa aikomus ottaa uudelleen yhteen niiden henkilöiden kanssa, jotka eivät hyväksy eläinten siunaamista. Vaan hänpä vain siunaa! Ja ihan hienoa niin! Kaikki tukot siunausten edestä pitää poistaa – kaksinaismoralistienkin eriävät mielipiteet kapeine kristillisine katsomuksineen, jotka eivät ole edes raamatullisia.

Siunaaminen on Jumalan kaiken hyvän pyytämistä siunauksen kohteelle: ihmisille ihmisten asioita, eläimille eläinten asioita ja kaikille kaikkien asioita. Siunaamisessa pyydetään hyvää. Miksi sitä ei saisi pyytää eläimille. Vastarannan kiiskeille kerron, että minä siunaan kukatkin. Kukat tuovat kauneutta ja nostattavat mielialaa. Miksi en pyytäisi Herraani ja Vapahtajaani pitämään huolta myös niistä, että mahdollisimman moni tulisi niiden hyvästä osalliseksi. Lemmikki on läheinen ja tuotantoeläin tarpeellinen, luonto kaikkineen Jumalan luomaa lukemattomissa luomistyön kohteissa. Kaikki tarvitsevat siunausta. Meidän pitäisi olla oikeita siunausten pyyntöjen kylväjiä. Siunaa Herra! Siunaa meitä kaikkia: muurahaista keossaan ja mummoa kiikkutuolissaan. Siunaaminen on ihmiselle annettu lahja luomakunnan ylimpänä. Tätä lahjaa tulee käyttää. Sitä ei saa varastoida yksipuolisesti, vaan jakaa kaikille tarvitseville. Sinäkö otat oikeuden siunausten rajoittamiseen, kaiken hyvän antamiseen, joka tulee itseltään Jumalalta. Kyllä ei luomakunnan kruunu voisi vääremmässä olla.

Viisas siunaa ruokansakin, vaikka on selvää, mitä siitä lopputuotannossa syntyy. Me siunaamme ruuan: kiitämme mahdollisuudesta syödä ja saada jokapäiväinen leipä; me pyydämme ruualta sen vaikuttavuutta elimistöömme puhtaana ravintona. Kaikki kunnia ruuasta Jumalalle. Ja Sanan mukaan, jos me syömme tietämättämme jotakin myrkyllistä, se ei meihin vaikuta. Siunaus on paras vakuutus kaiken varalle!

Snellman valmistaa hernejauhelihaa. Oikein hyvä. Jauhelihaa on jatkettu kautta aikojen perunasta korppujauhoihin. Aion maistaa, että onko siinä jokainen hernes, joka siihen kuuluu! Ja voiko parempaa olla: siunatun lehmän siunattu liha ja siunatut, puhtaat herneet. Siunaus moninkertaistaa hyvän. Siunaus ei koskaan jää hautumaan saajansa varastoihin, vaan se jatkaa hyvää tuottavaa toimintaansa eteen päin monilla eri tavoilla. Siunattua, sanon minä!

Emme lähde Lahteen siunattavaksi. Ilo-koira kuuluu iltarukoukseen yhtä lailla ihmisten rinnalla. Ilon tehtävä on olla ilona perhepiirissä ja meidän tehtävämme on pitää huolta, että sillä on hyvä olla. Jumalan paras on tarpeellista yhtä hyvin ihmisille kuin eläimillekin. Siunattuun päivään kaikki ystävät ja kylänhiehet – sus siunatkoon sinua!