942

08.06.2026

SE NYT VAAN ON SILLÄ LAILLA

Lämpöaallon löystyttämää ajattelua! Joka tapauksessa tämän päivän aamulaulu yllättää: että sitten protestilaulu. Simo Salmisen ”Se nyt vaan on sillä lailla, että tässäkin maassa on paljon mälsää...” Enkä ole lukenut vielä edes uutisia! Ja kiikkukin on ollut varattu!

Vanhasta muistista siis. Olen aina toivonut yllätyskukkalähetystä salaiselta ihailijalta. En koskaan lue rakkaushömppää, mutta olisi kuitenkin mukava ajatella, että ihastutan. Vihastuttamisesta on kyllä kokemusta! Mutta menneen talven lumia ovat lähetyksetkin. Ei uskalla avata ovea kukkakaupan lähetillekään. Ovatkin rosvoja pankkikortin saalistamisessa. Mutta oikeastaan saisivat hyvän opetuksen ja minä pitkän naurun. Saalishan se on tyhjäkin saalis. Ei edes sen vertaa, että sen lähetyksen verran. Siinä hölmisteltäisi, sekä kukkien saaja ja varkaat! Huonohan se semmoinen varastettava on, joka ei kaikkeaan anna. Tavallisesti kukat maksaa lähettäjä. Olen kuitenkin tullut sen kokemustiedon tutuksi, että köyhällä ei ole varaa maksaviin tuttavuuksiin salaihailijoista puhumattakaan.

Elämä on miten sen ottaa. Laittomat Madakasgarin jättitorakat ovat arvoltaan yli sadan tuhannen. Sitten tulee lainvaljoja ja päättää tuhota kaikki. Eipä olisi tuhonnut rahaa eikä tilisaldoa. Yhtä tyhjän kanssa mälsää. Se on kuin kevätharavointi. Ihmiset stressaavat kamalasti, että en vieläkään ole haravoinut. Itse en haravoi milloinkaan. Juu, tietysti nauravat, että et niin, kun Heikki tekee sen. Mutta tänäpä keväänä ei haravoinut – ja pääsin sanomaan, että näetkös nyt: ensimmäinen ruohonleikkuu koneella ja kaikki on sipelletty tietämättömiin. Mainiota!

Olipa voimallinen otsikoinnin lisäviite, että hoivakotien palkkalistoilla on piruja. Häiriytyneet vallankäyttäjät siellä avuttomia ovat auttavinaan. Moraalin alimpiin askelmiin kuulu vahvempi, joka vahingoittaa heikompaa. Jos ei hymyä eikä hellyyttä irtoa, sen voi panna työn raskauden piikkiin – mutta että pitää kiusata ja aiheuttaa kaltoinkohtelua. Ei voi muuta sanoa kuin sen, että vanhuus ei väistä yhtään nuorta, jos elinpäiviä riittää. Joskin turhaahan se on tälläkään ilakoida: mitä sitä muuta vanhana voi, kun vain vastaanottaa, mitä annetaan. Vuoroin vieraissa ei kuulu avioliittoon. Sanonta kuuluu kyllä ihan kaikille.

Eivät turhaan sano, että nuoruus ja hulluus ja vanhuus ja viisaus. Pitkästi on pitänyt päiviä peräkkäin kuluttaa, että pääsin asian ytimen alkuaskelmille. Tulin siihen tulokseen parinkin asian kohdalla, että sanoin Herralle: ota Herra rakas tästä asiasta tyystin kokovastuu. En puutu enkä pukahda; auta ja hoida Sinä, että voin sanoa itselleni, että Herrahan tämän päätti. Ja kuulkaa! Kaksi vaikeaa ja isoa asiaa ja täydelliset ratkaisut. Miksi en tätä aikaisemmin uskonut. Nyt opettelen jo kolmannea haasteen ottamista: näpit irti Tuija, vaikka hyvä organisoija oletkin. Anna nyt hyvä ihminen Parempasi olla ohjaksissa ja määrätä matkan tavat ja tahdin! Ja mene vaikka kiikkuun. Se on nyt tyhjä tilankäyttäjistä.