908

14.04.2026

SAMMUTETTU KESÄKEITTO

Kesäkeiton täyteläisyys on hitaasta kypsennystavasta kiinni! Kasvikset haudutetaan vedessä ja ihan viineiseksi lisätään kerma ja lämmitetään se syömismukavuutta silmällä pitäen. Ei keitetä, kuumennetaan kiehumista vaille valmiiksi. Tämänkin sommarsopan voi polttaa karrelle, viittä vaille liekkeihin kamalan katkun kanssa. Puhelin, pyykki, ruuanlaitto ja ”mummo, mitä sanoitkaan”-välikysymykset saattavat aiheuttaa kesäkeitonkin ylikuumenemista. Mutta mitäs tuosta. Kaavitaan palamaton aines ja lisätään uusi liemi – vettähän se vain olikin. Ja ihan hyvä syötävä: samat vanhat sattumat.

Mitäs piditte Trump-kuvasta Jeesuksena parantamassa sairasta miestä. Edellisessä blogissa pohdin provosoimista. No, Trump osaa tämän taidon ja aina me provosoidumme ja lähdemme ihan kamalaa-kaahottamaan. Mautonta molemmin puolin. Kysymyksessä on niin suuri päättäjä ja vaikuttaja, että jokainen tölväisy saa turvallisuudentunteemme pienenemään. Tulipahan vain mieleeni: mitäpä jos katsoisimme asiaa toisesta näkökulmastaa. Luulen niin, että Trump ei olisi tullut valituksi tehtäväänsä ja vielä toistamiseen – jos hän todellakin kärsisi Jeesuksena olemisen harhoista. Mies käyttää vain niin kovia julkisuuspanoksia, että tavallinen kansa ei pysy perässä. Ei osata erottaa hulluutta huonosta käyttäytymisestä. Trump nauraa: että mitäs tästä sanotte, metka juttu vai mitä. Me otamme tosissamme. No, ei todellakaan kuulu valtion päämiehen tapakulttuuriin. Mielenterveyden horjuminen on kuitenkin suurempi juttu kuin mediakikat ja esillä pysyminen. Aika näyttää – näyttää varmasti! Ja myös sen, kenen huumorintaju kestää seuraavat ulostulot. Jeesusta on pilkattu pahemminkin. Hän katsoo säälien ja anteeksiantoa tarjoten. Ihminen loukkaantuu ja hamuilee ongelman poistavaa pyssyn piippua.

Trumpin toiminta on siinä oikeassa, että on ammuttava aseilla, ei herneillä, jos mieli ihmisten mielissä pysyä. Massasta erottumisen taakka teetättää vaikka mitä. Oikeastaan paljon pahempaa törttöilyä on opetushallituksen oppikirjaohjailut, joissa väitetään, että islamilaisessa maailmassa nainen on tasa-arvoinen miehen kanssa. Ei varmasti ole. Ei sitä siksi saa sanoa oppikirjassakaan! Jokainen muotoilee mielipiteensä näkemisen ja kokemisen mukaan ihan itse. Sen, että Trump ei ole Jeesus näkee selvästi. Oppikirjoihin piilotetut vaikuttamisyritykset tekevät sitä myyräntyötä, joka siunatusti ainakin tällä kertaa tuli ilmi valppaiden ihmisten työn ja vaivannäön tuloksena.

Opettajat uupuvat ja pyrkivät pois opetustehtävistä samalla tavalla kuin moni kansanedustaja haluaa jättää eduskuntatehtävänsä tai sairaanhoitaja työnsä epäsuhtaisen työtaakan ja palkanmaksun takia. Niin, miksi opettajat uupuvat ja mitä asialle oikein voisi tehdä.

Vastaanpa oman kokemukseni tuella näin. Olen todistusten perusteella erinomainen opettaja, koska opetustaitoni on arvioitu kolmesti korkeimmilla mahdolllisilla arvosanoilla. Kuitenkin väitän, että näistä arvioinneista ei ole ollut muuta hyötyä kuin oman iloni ylläpitäminen. Opetustyötä ne eivät ole auttaneet yhtään. Ja kuitenkin valmistamme opettajia koko ajan käyttäen samoja arviointikriteerejä.

Nuori opettaja kauhistuu sitä mistä vanha kärsii koko ajan. Kuka tätä jaksaa! Millainen opettaja siis pitäisi kasvattaa ja kouluttaa, että hän selviäisi tulevaisuudessakin tehtävästään uupumatta ja kyynistymättä.

Tarjoilen kasvatustieteen yhteisölle nämä vihjeet: vuorovaikutustaidot, joista ihka ensimmäisenä kyky ja uskallus nauraa omalle itselleen. Opettajan arvovalta ei kulu naurusta, vaan kasvaa! Ja jokainen opettaja saa olla ja hänen tulee olla oma persoonansa kaikkine kummallisuuksineen. Tällä tavalla syntyy aito kontaktipinta sekä oppilaan että ohjaavan opettajan välille.

Lapsi ja nuori on kohdattava joka päivä arvostavasti: yhtä arvokkaasti kuin aikuinen, jolla on omat mielipiteet ja arvovalta. Pahin rasite opettajan omalle työlle on ajatus: sinähän teet ja tottelet koska minä määrään. Hui hirveetä. Lapset eivät vielä ymmärrä – ajatuskulku on toinen äärimmäisen vaarallinen kompastuskivi.

Jokaisella opettajalla on salaiset aseensa. Itse muistan lukemattomat kerrat seisseeni välituntivalvonnassa hiljaa itsekseni rukoillen: Herra anna minulle rakkautta, anna lisää rakkautta; entiset varastot alkavat ehtyä. En jaksa, ellet anna rakkautta näitä lapsia ja nuoria kohtaan. Ei ole ollenkaan vanhanaikaista puhua ihmisestä ihmiselle. Ei ollenkaan.

Huumorin-kukkien kylväminen on erinomaista opetustyötä. Paljon iloa ja naurua; ne lisäävät oivaltamista hengittävässä ilmapiirissä. Samalla nuori oppii myös ottamaan vastaan hassuakin palautetta töksähtelemättä suuttumusta.

Niin kuin huomaatte – en vielä ole maininnut missään oman opetettavan aineen osaamista ja hallintaa. Voi veikkosella. Senhän tekee vasemmalla kädellä vaikka silmät kiinni. Mutta karsia ja valita eivät valitettavasti kaikki opettajat osaa: opeta olennaisin ja anna nopeasti eteneville uutta ja lisää. Älä vaadi hitaammin hoksaavilta samaa tahtia – anna heidän oppia rauhassa perusosaamisen asiat. Käsitä, että et voi väkisin vääntää. Tämä vapauttaa syyllisyydestä, että on tekemässä huonosti hommansa.

Opettaminen on taidetta! Jokainen jaksava opettaja maalaa omaa tauluaan. Sen ei pidä olla samanlainen kuin kaikilla muillakin. Samanlaisuusvaatimus elää turvallisuuden tunteesta. Oppimisen tasosta kaiken pitäisi johtua! Itselläni oli 9-luokkalainen, tosi lahjakas äidinkielen osaaja. Niin lahjakas, että hän sanoa paukautti minulle, että ethän sinä taida itsekään osata sitä mitä opetat. Kevättä kohti elettäessä tämä nuori ei kiirehtinytkään välitunnille, vaan juttutuokiolle kanssani. Kuule – nyt minä vasta käsitän, mitä sinä teet ja mihin olet pyrkinyt. Ja minusta se on ollut hienoa. Parempaa kiitosta ei voi saada kuin oppilaan, joka näkee pintaa syvemmälle.

Parahin nuori opettaja, jaksat, kun et vertaa itseäsi toisiin. Aina on joukossamme parempia ja huonompia, koko elämisen kirjo. Ole sinä ja mielellään parempi versio sinusta. Siitä kumpuaa se sisäinen auktoriteetti, joka vaistotaan. Jotkut meistä tekevät nuoreen elinikäisen vaikutuksen. Useimmille olemme yksi ope vain muiden lukemattomien joukossa. Joillekin on annettava lupa inhota meitä. Hengissä pysyvä opettaja kulkee rinnalla ja tarjoilee jyviä löydettäväksi. Usein syöttää ihan kädestä! Onko motivoivampaa olotilaa, kun kohtaa villin ja vapaan, joka jättäytyy halukkaasti hyvän ihmissuhteen ja tiedonhankkimisen äärelle.