858

08.02.2026

RIMAKAUHUA

Niin justiinsa! Näytänpä sitten keskeneräisen työn, vaikka en sanokaan tietäväni hulluudesta enkä herruudesta. Ylileveä ruma ovi joutui tuuniduuni-käsittelyyn. Erityisovi kallis, tuunaus halpa – ehkä. Ei voi koskaan sanoa varmasti ennen kuin on laskenut kustannukset – ja nehän tulisi tehdä aina etukäteen. Suojelevat säännötkin tahtovat itseltäni joutua aika ajoin tuunauksen piikkiin. Kas luovaa prosessia ei voi taata eikä tietää. Voi olla, että kaksinkertainen työ: ensin tuunaus ja sitten sätöksenä koko oven vaihto.

Tätä alkutekelettä tyttärelleni näyttäessäni koin iloisen yllätyksen. Kuule, rimat ovat nyt muotia. Ihanko totta! Juu, laittavat seiniin ja mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, että yksi ovi mahtuu hyvin joukkoon. Ilmankos rimakaupassa valikoima oli tavallista niukempi. Kaikki selittyy aikanaan – luovuus ei ehkä milloinkaan eikä into, josta puuttuu ennakointiin johtava äly ja sen väläys. Ovi joka tapauksessa valmistuu aikanaan. Vielä muutama rima lisää: ehkä ihan hiuksen ohut musta ja pari tumman ruskeaa. Ei tasavälein, vaan vähän sinne tänne tasapainon säilyttäen.

Kevät käy kalliiksi. Tämä pesänrakentamisen yleinen naishormoni ottaa aina ainakin osittaiset ohjat. Jotakin on järjesteltävä. Tunnen suurta sukulaisuutta sellaisia lintuja kohtaan, jotka oksa kerrallaan ja pää kallellaan sommittelevat tulevaa pesimiskautta. Itse en enää pesi, mutta muistelen!

Epstein-kohu on osoitus siitä, että ihmiset eivät tiedä, miten paholainen ja siitä syntyvä synti toimivat. Ei jokainen, joka tuntee kyseisen henkilön tai vaikkapa on viettänyt hetken aikaa hänen tontillaan ja seurassaan – ole lapsiin sekaantuja eikä muutenkaan perverssi. Toimintakulttuuri on aluksi hyvin hienovarainen, vaikka siitäkin voi tehdä raskauttavia muistiinpanoja. Ensin on vain kevyt tuttavuus – vaikuttava vaikutusvaltaisen ihmisen kanssa. Sitten joku kohtaaminen ja pienin hymyävin ja kepein askelin jopa saarelle kutsuminen. Ei synti liiku niin, että tuosta noin otat lapsen ja raiskaat! Sitä osaisimme karttaa ja kauhistua. Mutta lempein askelin pahinta kohti niin, että hiuksenhienon rajan ylitettyään ei enää ilkeä sanoa, että en minä – en halua, että ei vain isäntä loukkaantuisi ja katsoisi minun ylen katsovan parahiksi järjesteltyä tarjontaa. No, sitten syöttiin tartuttuaan jämähtää siihen kiinni: sinua voidaan kiristää hymyssä suin ja sulavin sanankääntein.

Tarkoitan sanoa, että ei pidä yleistää eikä yksinkertaistaa. Moni Hitlerin toimintaa vastustava joutui lounastamaan hänen kanssaan! Sama se on juttu Epsteininkin kanssa. Eikä siinä ole mitään anteeksi pyydettävää. Kun seurapiirissä kohtaa uuden ihmisen, tuskin ensin tekee taustatyötä hänen perversioidensa suhteen. Kohtaa vain! Ja loppu jutusta juohtuu joko hyvään tai huonoon suuntaan. Jos siis on sattunut samaan kuvaan, ei välttämättä ole tehnyt mitään rangaistavaa. Synti on yksityinen asia ja yleiseksi se muuttuu vasta sitten, kun toiminta on samanlaista: suostuu tuumaan oman edun ja suositummuuden takia. Ja jos vielä selittää, että tuokin tekee, miksi itse en voisi, ei kai se niin paha voi olla … pitäisi hälytyskellojen paukuttaa molemmissa päissä.

Huipulla tuulee. Raha ei tule maineen apuun, vaikka monesti muuten se on sen tehnytkin. Raskas on nyt monen matka: mitä tulinkaan tehneeksi. Ja hieno juttu, jos katuvat. Uhreille soisin apua ja tukea, vaikka tuskin heitäkään paikalle kahleissa on taluteltu. Syntiin lähdetään mukaan aina omasta aloitteesta – vaikka kuinka puhtain ja tietämättömin motiivein.

Pahin vastustajamme ja elämän pilaaja ei suinkaan näytä sorkkajalkaiselta sarvipäältä. Kyllä on liituraitaan liipattu ja hymyä ja hyvää tahtoa alusta loppuun. Vasta, kun saalis on viritetyn verkon tahmassa pääsemättömissä, paljastuu armoton saalistaja, joka nauraa riuhtomisillesi. Selityksen makua se itsekin sanoo uhrilleen ja asettuu arvostelevien ja rankaisua vaativien puolelle. Että et sitten edes häpeä!

Hyvä dekkari on pilalla, jos juoni paljastuu liian aikaisin. Elämässä pitäisi olla juonenpaljastajia ihan joka lähtöön!