828

31.12.2025

RIEMUNRÄISKETTÄ

Tule, tule hyvä vuosi, älä tule paha vuosi! Kaikilla loruilla on alku ja loppu. Siinä puolivälin tienoilla voi päätellä, millainen lopputulos lorussa piilee.

Olkoon kuitenkin riemunräiskettä kaikille halukkaille. Suojalaitteet ja käyttöohjeet pleace. Ettei näet tule saraalareissun näköinen lorun loppu. On sen verran jaksettava olla esimerkkinä – mistäs ne nuoret muutoin oppisivat. Ja mitä ilmaston pilaantumiseen tulee, tolkkua peliin ja leikkeihin. Tämä maailma ei tuhoudu kertatulituksiin. Jokapäiväisillä valinnoilla on merkitystä, ei satunnaisilla tekemisillä. Ei siis sormella osoittelua eikä syyllistämistä. Ja missä ihmeeessä viipyvät eläinten kuulosuojat, että voisivat nekin nauttia kauniista katseltavasta. 

Jaksan aina pyytää vielä vanhan vuoden puolella Jumalalta uuden vuoden kuulumisia. Mitä Herra tulevana vuonna! Joskus vastataan, useimmiten ei. Kristityn on opittava kulkemaan uskossa, ei pelkästään näkemisessä ja edeltä ilmoitetussa, vaikka Taivas ei teekään mitään ilmoittamatta ensin omilleen. Ja sitten kyselen, että ovathan tilivälit nyt selvät. Jos on jotakin korjattavaa, auta Herra minua käsittämään se ja ennen kaikkea olemaan kuuliainen. Rakkautta ja palvelualttiutta toivon aina lisää. Ihmisessä itsessään on aina ensin oma minä. Se on kuulkaas taivastyötä, jos lähimmäinen tai vaikkapa perheeenjäsen tulee ensimmäiseksi oman minän paikalle.

Aloitan ja päätän päiväni siunaamisella ja rukouksilla – hyvin arkisilla, jotta oma loruni kelpaisi lausua muillekin. Monesti pelkkä huokaistu nimi riittää pyynnöksi esirukousta kaipaavan ihmisen puolesta lausutuksi. Herra tietää: selitykset ja tarkat selonteot ovat itsellemme tai kuulijoita varten. Muistan hyvän kommunistiystäväni, joka halusi hänkin esirukouksen. Opin siitä paljon. Hän antoi lähes kirjallisen selonteon siitä, miten saan rukoilla, että asia tulee oikein lanseerattua Jumalan eteen. Se oli kuulkaas uskoa. Ellei hän olisi uskonut, että Jumala kuulee ja toimii, olisi kai ollut samantekevää, mitä olisin soperrellut hänen puolestaan.

On lukuisia asioita, jotka kannan Jumalan eteen hoidettaviksi pitkin vuotta. Ruuan siunaaminen kuuluu kuitenkin niihin asioihin, jotka teen päivittäin. Kas ruuan puutteeseen voi kuolla, mutta myös ruokaan itseensä sen herkullisimmassa muodossaankin. Meillä on ruoan turvallisuuteen liittyvät perustiedot ihan hukassa. Ja hullunkurisinta on, että mikäli epäilemme ruuan olevan pilaantunutta, maistamme sitä tullaksemme vakuuttuneeksi valinnasta pois heittämisen puolesta. Epäilyttävää ei saa maistaa. Ja koska pahimpia ruokamyrkytyksen aiheuttajia ei voi haistaa eikä maistaa – jää siunaaminen ainoaksi keinoksi ruokailla turvallisesti. Siunaaminen on myös pyyntö ruuan riittävyydestä ja siitä, että se toimii elimistömme parhaaksi. En mistään hinnasta jätä tekemättä. Jumala kuulee myös mielen puheen: siunaamisesta ei tarvitse tehdä performancea.

Pyydän tämän toiveen mukaista ihan kaikille. Iloa, valoa ja vapautta kaikista kahleista jokaiselle kaipaavalle! Ja malttia odottaa Jumalan mitoittamia vastauksia oikeaan hetkeen lähetettyinä.