810

08.12.2025

RAKKAUDEN RAPSUTUKSIA

Eikös vain julisteta rauhoitusaika! Kaikkien joulua säntäilevien rauhoitusaika! Pysähdy rakkauden rapsutusten äärelle, jos siihen on minkäänlaisia mahdollisuuksia. Otettiin mekin Ilo-koiran kanssa rennosti. Mutta yhteyttä pidettiin yllä vaikka vain makoillessa nojatuolissa varpaiden välityksellä. Ole siinä ystäväin – on hyvä näin! Mitä mittavammin kiitosta ja anteeksipyytämistä arjessa sitä mutkattomampi matka! Tärkeintä lahjoissa on tehdä toinen näkyväksi mieluiten joka päivä. Olet tärkeä, olet rakas ja ilman sinua tyhjä tila jää liian suureksi. Läsnäolo! Siinäpä vasta erityisosaamista itseä ja toista varten.

Palaan vielä linnan juhlien yhteen yksityiskohtaan. Seela Sella näytettiin vain kaukaa ja vilahduksenomaisesti. Jäin kuitenkin kunnioituksesta mykkänä ihailemaan hänen olemustaan. Että ihminen voikin vanheta noin kauniisti ja raikkaasti. Otan esimerkkiä, vaikka en ylläkään samalle tasolle.

Kauneus on katsojan silmissä, mutta oli sitä kauneutta Sellassakin!

Kari Kanalan julkisuuskuva on ilmeinen sekin. Hän haki huippuvirkaa ja hävisi. En ole pahansuopa, realisti vain. Tässä nähdään julkisuuden julma puoli: se saa meidät vakuuttuneeksi erinomaisuudestamme. Eihän ihminen olisi otsikoissa ellei täyttäisi maailman hakukriteereitä. Koska näyt ja kuulut ja nimi on oikein kirjoitettu – kaikki on sinun. Todellisuus oli tällä kertaa raamatullinen. Arvostan äänestäjiä. Paimen ei voi palvella sekä Herraa että mammonaa – ei kukaan eikä varsinkaan sellainen henkilö, joka työkseen Jumalan avulla ja ansiosta luotsaa ihmisiä Taivaan valtakuntaan. Et voi palvella ja kumartaa Herraa ja mammonaa! Ja miten arvioimme tätä. No sen hetkistä elämää tähän saakka tarkastelemalla. Otsikoihin pääsee telkkariohjelmiin aktiivisesti osallistumalla ja erityisjumalanpalveluksia järjestämällä. Ne eivät kuitenkaan ole hyvän paimenen tunnusmerkkejä Jumalan mielestä eikä onneksi äänestäjienkään. Kahden jakkaran taktiikka vie luottamuksen ja joskus myös arvostuksen!

Koettelee – vaan ei ikinä hylkää! Tänä aamuna Heikki siunasi selkäni kestävyyden oikein kätten päälle panemisella. Ei saa pettää nyt, kun on tarpeellisinta pysyä toimintakykyisenä, mieluiten oikein tikissä. Ja mitä tikkeihin tulee, niitä laitellaan vasta tammikuussa: sama hyvänlaatuinen kasvain tarkalleen samassa paikassa. Poistettava on. Onneksi olen omaksunut tositiedon: päivämme eivät ole minkään eikä kenenkään muun kuin Jumalan käsissä. Siinä on tie, jota käyn ja pyydän Herrani lähettämään pelottelijat sinne, minne Hän ne haluaa laittaa. Jumala on ja niin olen minäkin – Hänen armossaan ja voimassaan ja rakkaassa suunnitelmassaan. Herra, olen tässä näin – on hyvä näin!