877

05.08.2026

RAJANYLITTÄJÄT

Pienilläkin arkisilla asioilla voi testata itseään ja nähdä, miten suhtautuu uuteen ja erilaisuuteen. Kukka-ala opettaa meitä tähän erilaisuuden ja ennennäkemättömän sietoon kauniilla tavalla. Kukkalaitoksissa on aina vain merkillisimpiä kasveja ja tulokkaita ihailtavaksemme. On tupsua ja töpsyä. Runsasta ja pelkkää rankaa. Kun katselet niitä, sanotko ihanaa. Saat täydet pluspisteet. Jos ensivaikutelmasi on, että mikä tuo muka on, olet jo ylittänyt rajan huonommalle puolelle. Olet vaarassa kasvaa jarruksi oman rajoittuneisuutesi tähden. Ja jos sanot, että kyllä ne kaikkea roskaa nykyään työntävät noihin asetelmiin – olet identiteettihädässä. Uuden ihme ei pääse kuljettamaan sinua laveammille laineille. Jäsähdät siihen, mitä ennenkin on ollut ja sitä samaa pitää oleman. Tulet jäämään paitsi ihmeistä, koska rakennat ihan itse pikkumaiset, mutta sinua kahlitsevat rajat.

Oikeitakin rajoja on. Jumala on asettanut maailman kansoille asumisen ja elämisen rajat kullekin. Sitten tulevat ne aleksanterisuuret, jotka kuvittelevat, että kun on tuossa käden ulottuvilla, nappaanpa sen itselleni. Tässä suurajattelussa ja voimantunnnossa unohtuu, että se joka miekkaan tarttuu myös siihen hukkuu. Hitler on aina pahassa esimerkkinä. Voisimmeko katsoa häntä myös tässä rajavalossa. Suurta Saksaa rakentaessaan hän heilui oman miekkansa kanssa. Tuliko suurmiestä sen hyvässä tarkoituksessa. Ei tullut. Tuli bunkkeriinsa itse- ja perhemurhan tehnyt sekoamistilassa oleva ihmispolo. Ja tiedättehän, kuka kiittää. Sielunvihollinen tietenkin. Varmasti Hitlerkin näki päiväunelmia suurSaksasta ja itsestään sen ylimpänä päsmärinä. Niin vain sai sielunvihollinen huijatuksi ja tulokset ovat karvasta historian kalkkia.

Turvaa Herraan minun sieluni! Parahiksi tähän tekstiin sain juuri puhelinpostin lohdutukseksi. Tämä pätee niin pienten kuin suurienkin persoonien kohdalla. Ei ole Herran vertaista: Hänen, joka vapahtaa kurjan väkevämmästään ja köyhän raatelijastaan. Näissä sotaisissa uutisissa ja terrorismin pelossa – kulje Jeesuksen kanssa. Hän on ydinasettakin tehokkaampi taistelija pahuutta vastaan – ja oikeudenmukainen. Kyllä, Hän opettaa kääntämään toisen posken, mutta ei sentään menehtymiseen asti. Itselleen Hän varasi tuon hurjan tehtävän ihmiskunnan puolesta. Meille jää pienemmät tehtävät eikä meidän milloinkaan tarvitse suoriutua yksin. Meitä ei siis pidä pelottaa Trump tai Putin tai uudet Iranin johtajat. Meidän tulee vakavoitua silloin, jos suhteemme maailmankaikkeuden Hallitsijaan ei ole kunnossa. Hänen läsnäolostaan elämässämme kumpuuaa kaikki se hyvä, mitä olemme milloinkin vailla. Väkevämmät raatelijat rikkovat siis sellaisia rajoja, joista he maksavat kalliin hinnan: ihmisellähän ei ole mitään niin merkityksellistä kuin oma iankaikkinen sielunsa. Sielua ei pidä myydä politiikalle eikä sille, että sinut muistetaan historiankirjoissa. Olettehan nähneet, että historian tosiasiatkin voidaan vääntää juuri niihin tarkoituksiin mihin niitä milloinkin perusteeksi tarvitaan. Historia toistaa itseään tässäkin valossa. Tarkkaile rajapyykkejä ja pysy hyvisten puolella!

Jos nyt katson ihan pienelle alueelle juuri tässä hetkessä omassa elämässäni, totean näin. Minullakin on väkevämpi vastustaja – sairaus ja pahimman pelko. Mutta se on voitettu. Herrani ja Parantajani sanoo: ei ole mitään pelättävää, ei ole mitään pelättävää. Minä lasken haavoitetut käteni sinun yllesi ja sinä tulet terveeksi. Tässä prosessissa uskosi vahvistuu, Tuija! Entäs se raatelija sitten – ei vähempää kuin raha. Olen ojentanut asiallisen asioiden hoitamisen käden pankille, mutta se sylkäisi siihen. Voin siis todeta Suomen suurmiehen tapaan: jos sattuisin kuolemaan, jää raatelija nuolemaan näppejään. Ahneella on aina kakkainen ja kamala

loppu – ennemmin tai myöhemmin. Jumalan on tosi tarkka niistä rajoista, jotka on Hänen omilleen suojaksi laitettu. Varo siis, että et havaitsisi taistelevasi itseään Jumalaa vastaan.