805

01.12.2025

RAIVONPUREMA

Vuoden globaalisana on sana tai oikeastaan kaksi: rage bait. Suomennos ei ole mielestäni vallan mainio: raivosyötti – siis täky, jolla yritetään herättää toisessa raivoa ja suuttumusta. Tässä lajissa olemme kaikki tyynni itseoppineita ja mestareita. Ehkäpä sana osaamisellemme on siis paikallaan. Mutta miksi sitä ei Suomessa voisi sanoa rettelöinniksi! Tämä ilmaus kattaa sekä syötin lähettämisen että syötin nappaamisen yhteisöllisesti ja tasapuolisesti. Kukaan ei oikein kunnolla kykene rettelöitsemään yksinään.

Kärsivällisyys on kadonnut tai ainakin se on piileksivä luonnonvara. On oikeastaan luvallista, että pinna palaa ja kuppi menee nurin. Näillä argumenteilla perustellen voi tehdä paljon ja pahasti. Asialle pitäisi kyllä sanoa hyvästi ennen kuin on liian myöhäistä muuttaaa kurssia. Ehdotan yleishyödyllisiä tietoiskuja median kautta levitettäväksi. Miten kesytän raivoni! Raivoraitis – sana saakin aivan kokonaaan toisenlaisen sisällön. Olla raivosta raitis!

Uutinen hyvinvointialueiden johtajien palkankorotuksista sai aikaiseksi oikean raivonpureman. Tähän maahan tarvitaan eettisten päätösten lautakunta lausuntoineen ja muutostoimenpide- ehdotuksineen. Ehdottomasti! Valtio tukee hyvinvointialueita ja hyvinvointialue omia päättäjiään. Kyllä kelpaa, kun saa maksaa palkkaa itselleen! Muinoin tällainen valta teki nöyräksi ja ihminen otti itselleen ehkä nuukemmin kuin mitä muut antajat olisivat tehneet. Tätä ihmeellistä toimintatapaa sanottiin sydämen sivistykseksi, jolle ahneus oli kauhistus. Kun toiset nauttivat palkankorotuksista jo muutenkin tähtitieteellisten summien lisäksi, toiset saavat potkun persuksiin ja loppputilin. Missä on häpeä! Missä empatia ja tilanneäly! Hyvinvointialueiden henkilökunnan pitäisi mennä lakkoon. Omat purevat lähtöpasseilla ja itse kieriskelevät leveän leivän ääressä.

Koulujen ruokajonoihin ovat tulleet varmasti jäädäkseen nugettivalvojat. Ennen ei ollut nugetteja, siksi lihapullapoliisit riittivät. Sama ongelma, sama toimenpide-ehdotus. Nuoriso ei ole tottunut laskupaloihin eikä ajattelemaan, että kaverille pitäisi jättää myös. Ihmekös tuo, kun kuuntelevat aikuisten puheita tai peräti uutisia. Kyllä vatiovalta voi ja sen täytyykin voida määrätä ylimaksetuista palkoista alueilla, joissa tehtävä työ kärsii, mutta palkkoja vain nostetaan. Nostetaan muilta, mutta ei tietenkään suoritustason tekijöiltä, niiltä, jotka auttavat sairaita ja kärsiviä suomalaisia.

Päiväkodeista uutisoitiin, että siellä tosielämää mukaelevat leikit opettavat lapsille pienestä pitäen työelämätaitoja. Nyt näin, ennen sama leikittiin ihan vain kauppaleikkinä ja lääkärihoitajaleikkinä ja roska-auton kuljettajana ja poliisina. Ellei asian sisältö muutu, on keksittävä uusia ilmaisuja vanhoille. Näin luulemme kehittyvämme ja tekevämme jotakin uutta ja uutisoitavaa.

Siitä, että jakaa puutetta, on vielä pitkä matka todelliseen puutteen tilaan. Ellei iltateelle enää voi laittaa ihanaa ja rapeaa kinkkuvoileipää, maistuu näkkärikin ihan hyvälle hyvän mielen maustamana. Jokainen saa joskus elämänsä aikana maistaa puute-uutetta. Tosipaikka on vasta, kun ei ole mistä jaakaa tai ottaa. Kuiske kuuluu, että naapurissa nautitaan perheen alkoholivarastot päivän energiatarpeen tyydyttämiseksi. Kaapit ovat tyhjät ja kaupat eivät ole saaneet myytävään täydennystä. Aikuinen selviää vähän aikaa vaikka kännissä. Huudan kuitenkin selvästi ja kuuluvasti: katsokaa lasta!