871

22.02.2026

RAITA-AIKA

Ihmiskunta on elänyt ja elää vieläkin aikakausittain. Siinä on mennyt rauta-aika ja nyt meillä on meneillään raita-aika. Katsokaapas pientä vaatehuoneen ovea, miten somaksi se muuttui parilla listalla ja kahvan vaihdolla. Art deco – vai voitteko väittää vastaan. Pystysuorat listat nostattavat myös huonekorkeutta ja tuovat happea, niin hassulta kuin se kuulostaakin. Heikki katselee kummissaan ja hiljaa ihan huomauttaa, että vaimokulta: meiltä loppuvat kohta ovet. Ja siinä vain paahdan ja nostan esille iänikuista dilemmaa: onko seepra maalattu valkeaksi mustilla raidoilla vai päinvastoin.

Siirrämme vanhoja valokuvia digitaaliseen muotoon. Monet värikuvista ovat jo kellastuneet aika kamalan oloisiksi. No, tärkeimmät, ei kaikkia. Siihen aikaan, kun kuvat otettiin filmille ja kehitettiin valokuvaliikkeissä, valokuvilla oli ihan toisenlainen arvo. Albumeihin liimattiin kaikki otokset, epäselvätkin, koska kallista filmiä ja kuvahintaa oli maksettu. Metkaa! Kyllä on erilaista, kun kuvia voi tänä päivänä suoltaa puoli-ilmaiseksi, miten haluaa. Laitoin isomummon eteen vanhan kansion katseltavaksi. Ajattelin, että sepä vasta ilahduttaa. Toisin kävi. Mitä noita katselemaan, pelkkiä vainajia! Ihan totta, en tullut ajatelleeksi. Nyt en enää huoli, että vanhat kansiot tässä kuvantamisessa vähän kärsivät.

Huolta sitä vastoin aiheuttaa vanhusten hoivakotien tarkastukset. Että ihan uutisissa ilmoittavat, että nyt ryhdytään tositoimiin ja tarkastetaan yllätyksenä. Ei kerrota etukäteen, että osaisivat varata hyvät pullat! Jo tätä on odotettukin. Mikä tarkastus se sellainen on, että laitos ehtii lakaista maton alle mahdollisimman monta epäkohtaa. On nähtävä tavallinen arki ja muistettava, että tarkastustilanteessa esiintyy myös hoitajan hymy, vaikka se muuten jo olisikin hyytynyt.

Ja sitten tämä, että olympiamitalista aikovat antaa lahjaksi peräti neljä tuhatta euroa. Kenellä on mennyt sentit sekaisin. Lahjakin näin julkisella tasolla on mitoitettava johonkin. Kyllä neljä tuhatta on paljon rahaa, mutta se on myös monen tallaajan kuukausipalkka. Lahja tässä tapauksessa pitäisi kertoa kymmenellä jo siitäkin syystä, että mitaleja tippuu yhä harvemmin. Jos siis haluamme, että urheilija todella tuntee suomalaisen arvostuksen nahassaan! Ei pitäisi kansainvälisen mittelön mitalit olla pelkästään kunnan muistettavana. Meillä kuuluisi olla olympiamitalirahasto. Että kunnon mätky sille tulopuolelle, onhan urheilija laittanut aikaa menestyksen hankkimiseen yli kaikkien muiden yritysten.

Voisimmepa kaikki jossakin vaiheessa todeta, että olemme hyvän juoksun juosseet ja kilvoituksemme kilvoitelleet. Ja ennen kaikkea muuta uskomme matkallamme säilyttäneet! Palkinnot jaetaan Taivaasta ja ihan taatusti kaikille samoin perustein. Se, mistä saamme täällä kunniaa ja mainetta, jää vähemmälle, olemmehan jo palkkamme ansainneet. Se, että salassa muilta tietämättä ojennat auttavan käden sille, jolta jotakin puuttuu – tulee palkituksi Taivaan tavalla. Jeesus tulee, ja Hän kantaa mukanaan palkkaa, joka itse kullekin kuuluu. Siunattua kohtaamista siis sitten ajallaan ja tavallaan. Taivaallinen palkka ei tule teon suuruuden tai paljouden tai ansioiden perusteella. Taivaan palkkaa maksetaan kuuliaisuuden perusteella!