719
24.06.2025
PYHÄ JYSÄYS
Hevoskastanjasisko otti ja soitti: olettekö hengissä. Rajan kupeelta kun soittaa, kuulin, että oletteko jo syömässä. Ei olla, tuolla kannen alla on hautumassa. Siihen räjähtää nauruun sisko, että hyvinpä kuuluu kannen alta siskon puhe – ei taida olla kalleimpia mahdolllisia lähtölaatikoita jos vielä hauduttaakin pitää. Ei mennyt putkeen aloitus, meni arkkuun. Keskustelun edetessä sisko mietti, että olisikohan tilanne ollut toisenlainen, jos se nimeltä mainitsematon olisi vielä ollut mukana. Tietysti olisi: kun uusi palikka lisätään toisten joukkoon … Voi sentää, en tarkoita palikalla tyhmyyttä – vaan ryhmädynamiikkaa. Sanottu mikä sanottu ja naurettu päälle.
Että miten juhannus meni. Menojaan tietysti! Kotona hauduttiin pation kannen päällä. Vaan onhan sentää nämä kukat. Kirjoituskuplan lisäksi olen ottanut käyttöön kastelukuplan, kukkien kastelun. Kun tassuttaa purkilta toiselle ja välillä vesihanalle – saa olla omien mietteiden kukkatarhassa. En valita! Kastelen mielelläni. Toisen puolet ajasta pyytelen – en ainoastaa hyviä jysäyksiä, vaan pyhiä jysäyksiä! Pyhä jysäys on Taivaallinen tervehdys: verraton rukousvastaus. Minulla on äänettömien huutojen toistolista ja sitten oikein kirjoitettuja versioita pienempiä, niitä hyviä jysäyksiä varten. Laitetaan Heikin kanssa asialista Jumalalle ja siunataan se sitten toteutumaan ellei Jumalalla ole mitään sitä vastaan. Kaiken olemme saaneet – nopeammin tai pitemmän toimituksen puitteissa. Ja sitten juhannuksena ryhdyin pyytämään Herraltani kehorauhaa. Kun aikansa kolottaa aina jostakin kohtaa, vaivaa ja vaiveltaa, ei jaksa luetella, pyytää vain, että saisi hetken kokonaisvaltaisen rauhan riepottelulta. En ryhdy tässä nyt vaivojani suurentelemaan – olen vain tottunut viemään kaiken taivaalliselle hoitopöydälle. Kun eilen vihloi hampaita oikealta ja tänään vasemmalta – soisin vihlomattoman päivän. Ja Raamatullisesti todeten, en ole joutunut syömään raakoja rypäleitä enkä jällytyskarkkeja ole hammaslääkärilaskujen pelossa syönyt miesmuistiin. Pienistä kertyy harmillisissakin puro tahi joki.
Niin sitä mennään: unhottaen sen, mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä – kohti päämäärää ja voittopalintoa – johon Jumala on jokaisen taivaallisella kutsumuksella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa. Helposti sanottu, vaikeammin toteutettu! Oma mieli ei käsitä parastaan eikä hävitä haluaan. Mutta sitä vartenhan sitä sanotaankin kurottamiseksi! Ei siis kujanjouksu, vaan kurkotusjuoksu.