925

12.05.2026

PYHÄ ARKI

Oletkos ennen nähnyt kilpikonnaa suomalaisessa kaislikossa! No, nyt olet. Aika mukava ja kivinen läikkätesti heti näin päivän alkajaisiksi. Paljon on. Se pitää vain nähdä. Ja näkeminen edellyttää pysähtymistä katsomaan ilman ennakkoluuloja. Jotkut eivät usko silmiään. Toiset kulkevat kaiken aikaa peite silmillään. Avoin mieli ja avoimempi katse – selkeä näkeminen. Siinäpä se.

Elämän kunnioittaminen lähtenee siitä, että tavallinen päivä on pyhä päivä: elämäni on lahja siinä missä toistenkin. Pyhistä päivistä syntyy pyhä arki. Kehkeytyy konstailematon ja arvokas päivien kulku. Kulkuun kuuluvat elämää ylläpitävät arvot lähimmäisen rakastamisesta tai ainakin huomioon ottamisesta. Kun läheisellä on hyvä olla, siirtyy hyvinvointi itsenikin nautittavaksi.

Keskustelu kulkee kuitenkin arkipyhien parissa. Ihan kokonaan eri asia. Tuleva Helatorstai on hyvä esimerkki siitä, mitä tarkoitan. Kristillinen perinne viettää juhlaa, vaikka suurin osa ihmisistä ei tiedä eikä käsitä, miksi arkipyhää vietetään. Ihana vapaa, ei juuri muuta. Toisista arkipyhistä tulee palkkaa, joillekin jopa korotettuna ja toisista ei makseta muuta kuin vapaa-aikana. Odotettuja päiviä toisten kustannuksella.

Ellet huomannut, maailmamme muuttuu Esterit ja Eskoset! Olemme tyystin sekoittuneessa tilassa: kansallisuuksilla ja niiden perusarvoilla ei ole enää entistä sijaa. Kansainvälisyys kasvaa ja kulttuurit kamppailevat säilymisen puolesta. Maailmanlaajuisesti ilman salaliittoteorioita halutaankin sen kaltaista yhdentymistä, että jokainen voi olla mitä milloinkin parhaaksi nähdään, vallanpitäjien näkökulmasta ohjailtuna. Arkipyhäkeskustelu tässä viitekehyksessä on lillukanvarsia. Työtovereista ei monellakaan ole käsitystä kristillisyydestä eikä Helatorstaista. Vapaalle jokainen sanoo kiitos. Onko kuitenkin pakko miettiä, millaiset päivät tulevaisuudessamme ovat luovuttamattomia ja mistä voidaan päästää irti.

Palkalliset arkipyhät ovat saavutettu etu, joista halutaan pitää kiinni. Onko yhtään ihmistä, joka suostuisi panemaan remonttiin koko polemiikin. Kaikki eivät vietä joulua juhannuksesta puhumattakaan. On vain sydäntalven lahjapäivä ja kyntilät. Kesällä on kokko ja kesämökkivapaata! Kristillinen perinne on niin hakusessa, että toisia kauhistuttaa. Ja yhä enemmän unohduksiin joutuvat monet perinteiset, kulttuurellisesti arvokkaat perinteet. Niin käy, halusimmepa tai emme.

Entäs jos! Mitäs jos! Jospa emme vastaisikaan kysymykseen miksi vietetään, vietetään vain. Koska vapaa on saavutettu etu, työnantaja antaa koko vuoden mitalta vapaiksi ne entiset arkipyhät, joita olemme tottuneet viettämään. Työntekijä saa köntän, josta anoo sitten lupaa olla pois työstä vastaavan päivämäärän verran. Joulu on viikonloppu, jos siihen haluaa Tapaninpäivän, voi ottaa vapaavarastosta ja viettää – vai mitä. Jos haluaa jatketun juhannuksen: kuka nyt kumminkaan enää viettää Johannes Kastajan juhlaa – lisää käyttämättömistä vapaista päiviä viikonloppuunsa, jos vain työnantaja voi sallia sen töiden kärsimättä.

Näyttääkö siltä, että olen itsekin vapaapäivän tarpeessa! Uskallanko nyt jatkaa ilman kivitystä. Jos jotakin on tehtävä, minusta kaikki pitää suunnitteluvaiheessa kyseenalaistaa. Uutta ei synny, jos lähtökohta on se, että sitä ainakaan ei jätetä pois. Arkipyhät kuuluvat kristilliseen kulttuuriperintöön. Niillä on kristillinen ajankäyttöajatus. Onko Raamatusta apua tähän ongelmatiikkaan. Vietetäänkö Helatorstaita vai ei. 

Tiedän vain yhden asian, josta Jeesus itse Raamatussa sanoo, että muistellaan, sillä on merkitystä. Jeesus itse ei ole kehottanut meitä viettämään joulua Hänen syntymäpäivänään ja Johannes kastaja oli niin vaatimaton mies, että ei missään tapauksessa olisi hyväksynyt itselleen omistettua juhlapäivää. Olemme siis päättäneet sen ihan itse. Se ainut asia, joka muistelemisessa mainitaan – eikä sekään ole pakko – on ehtoollinen. Jeesus sanoi, että aina kun vietätte ehtoollista, tehkää se Minun muistokseni. Ja kuulkaa, ehtoollista voi nauttia milloin ja missä tahansa. Siihen ei tarvita erikseen sovittua palkallista päivää eikä edes hetkeä. Minun ruumiini, teidän edestänne annettu! Minun vereni, teidän edestänne vuodatettu. Pyhän arjen suuri todellisuus!