886

15.03.2026

PUUKASVOKUVA

Löydätkö kuvan puunrungosta merkilliset kasvot. Eivät ihan kauniit! Tätä jos mitä voisi pitää shintolaisuuden todisteena: on kuin jokin henki olisi ottanut puun omakseen ja antanut sille omat kasvonsa. En omaksu tätä japanilaista elämänkatsomusta ja luontonäkemystä, vaikka kasvoja rungossa ihmettelenkin.

Paremminkin mieleeni nousevat monet mielikuvituskirjallisuuden science-fiction toimintajännärit. Nehän taitavatkin olla totta. Rajavartiointiin laitellaan humanoidi-robotteja valvontatehtäviin. Mitähän kieltä, muuta kuin väkivallan kieltä, niille puhutaan. Ohjelmoidut tönkköpeltimiehet tekevät tehtävänsä, mutta hienosäädöstä ja tilannetajusta voi jäädä jotakin uupumaan. Käyvät kimppuun kuin yleiset syyttäjät, selitä siinä sitten, että vahingossa, ihan vahingossa. Toimintaaa voisi kyllä jalostaa pidemmällekin. Laitellaan vartioiva robotti vaikkapa puunrungon näköiseksi. Harhauttaa ja hyökkää paremmin.

Kirkon rajavartiointikaan ei näytä toimivan. Päihtyneet ihmiset hakeutuvat eri tilaisuuksiin, joskus ehkä vain kahvikupposen toivossa tai muuten vaan suojaa ja ymmärrystä hakemaan. Auttakaa – hyvät ihmiset. Miten vastaavat kirkon työntekijät ja penkeissä istuva kirkkokansa. Vartijat ja ulosheittäjät paikalle – vai mitä.

Toki käsitän, että häävieraiden joukkoon tai hautajaisiin ei kaivata ulkopuolista örvellystä, mutta muuten tällaisten ihmisten kohtaamisen järjestelyt ovat retuperällä. Seurakunta on syntisten yhteisö, ei siivosyntisten kerho. Seurakuntaan pitäisikin juuri etsiä näitä laitapuolen kulkijoita, jotka kaipaavat vapautusta vankeuteensa. Kun he nyt itse tunkevat paikalle, pitäisi heidät kiittäen ottaa vastaan. Kirkon on muutettava toimintakulttuuriaan Jeesuksen mallin mukaan. Hän kohtasi rakkaudella kaikki kauheuksia kantamaan päätyneet lähimmäiset.

Nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä! Löperökristillisyyden aika on auttamattomasti ohi. Jollei tosikristillisyys kelpaa, joutuvat kirkot sulkemaan ovensa – taakoitettuja tulijoita tulee olemaan valtaisat määrät. Nyt on aika niiden palvelijoiden nousta esiin, jotka tietävät, miten kohdataan huora ja riivattu, huumattu ja monen muun kahleen kantaja! Halloo kirkkokansa: ihmiset alkavat etsiä pelastusta ja puhdistusta. Teillä on se nimi, että teidän tulisi tietää, miten toimia. Olkoon nimen lisäksi myös taidollisuus ja tahto toimia Jeesuksen esimerkin mukaan. Ensin on kuitenkin katsottava eteensä omaan osaansa. Että en vain minä, joka toisille saarnaan ja opetan, itse tulisi kevyeksi havaituksi. Kun taistellaan ihmisen sielusta, taistellaan riivaajia vastaan, saatanan voimakkaimpia joukkoja vastaan. Puolustajan on tunnettava Jeesuksen Veren voima; ja sen jälkeen hänen on osattava käyttää hengelllisiä sotavarusteita. Näissä pelastustöissä on tosi kysymyksessä ja oma turvallisuuskin vaarassa. Löytyykö meiltä siis näitä kirkonhenkilöitä ja maallikoita, jotka vielä tuntevat ja muistavat Jeesuksen toimintamallin! Kysyntää ainakin on!

Seurakuntaelämää ei milloinkaan tarkoitettu seurusteluyhteisöksi ja leppeäksi ajanvietteeksi. Seurakunnan kuuluu olla etulinjan taistelijoita niitä varten, jotka ovat menettämässä sielunsa, lopullisesti. Taistelutoveri on sitä varten, että ketään ei jätetä. Jumalan työtoveri kohtaa inhottavuutta ja oksettavuutta, karmeaa ja kamalaa, vaaraa ja pelkoa. Hän ei kuitenkaaan kohtaa mitään näistä yksin. Jumala ja Hänen sotajoukkonsa taistelee pahuutta vastaan Jeesuksen Veren voimassa monia meitä kanavanaan käyttäen. On kuulkaa likaisen työn aika, ei kivan kahvittelun! Rukkaset kouraan ja rukouksen kanssa kohtaamaan ihmisten hätä siinä kohtaa, kun se itse kunkin kohdalle tulee. Jeesus, auta!